Synttärilahja

Vanhenin taannoin ja siippa kysyi, mitä haluaisin lahjaksi. Vakiovastaukseni on kultaa, timantteja ja ulkomaan matkoja. Niitä kuitenkin löytyy paketista melko harvoin - enkä oikeastaan ole kiinnostunutkaan kuin viime mainitusta. Lankoja ja kankaitakin on pieni harrastushuoneeni täynnä. Niinpä pyysin siippaa tekemään hyllyn keittiön seinälle. Siitä on ollut puhetta jo useamman vuoden, mutta toteutus on uupunut.



Näin hieno siitä tuli. On mulla taitava siippa. Oli ehkä hyväkin, että ajatus hautui aikansa. Alta aikayksikön sain hyllyt täytettyä olemassa olleilla tavaroilla. Oikeana synttäripäivänä sain keskihyllyllä olevan figuurin auringonkukkia helmassaan (niin minua-siis ne auringonkukat). Olen noita figuureitakin katsellut pitkään. Ehkä hyllystä ajan oloon vielä löytyy muutama muukin. Etureunaan pitää laittaa kuulemma joku tilkkutyöreunus, että saadaan pistorasiat piiloon. Katsotaanpa kauanko sen totetutus antaa odottaa itseään.
Kuva on huono, otin sen eilen illalla kiireessä ja siippa kannatteli lamppua, että sain kuvattua suoraan edestä päin, keittiömme on sellainen pieni peruskerrostalokeittiö.

Merenkulkijat sukkasatoon

Yllättäen työparini, jonka kanssa olemme rakentaneet nykyisen toiminnan, ilmoitti että hän lähtee tyttöystävänsä perässä pääkaupunkiseudulle töihin. Hän on vastannut tekniikasta ja minä pehmopuolesta. Tyhmänä kuvittelin, että hän vääntää vielä bittiä, kun minä lekottelen eläkkeellä - toisin kävi. Jonkin aikaa siis omat paineeni kasvavat ennenkuin seuraaja ottaa homman haltuun.



Mikä sen paremmin sopii Helsinkiin muuttajalle kuin Merenkulkija-sukat.



Käytin sukkiin melkein kokonaisen kerän 150 g:n seiskaveikasta. Puikot 3,5 mm. On se hyvä, kun alkoi sukkasato, näitä lahjasukkia näyttää nyt odottavan jonossa monenlaisia. Kummitytön sukat on jo puikoilla ja yksi kesävoi-sukkakin valmiina.

Satoilua

Mulla oli kerrankin mahtava arpaonni ja voitin Tanssivat Puikot -blogin arvonnassa ihanat kämmekkäät. Kuva on otettu töiden jälkeen parvekkeella, joten se ei tee oikeutta ihanuuksille, mutta nää on tosi ihanat. Kiitos vielä kerran PäiviH.



Kerrankin olen ajoissa, veljeni tulee miehen ikään joulukuun alussa ja nyt on jo lahjasukat valmiina.



Lankana Shoppel Wollen Jeans ball. Lankaa kului 83 g tikutettuna 2,5 mm:n puikoilla. Toisessa sukassa tuli vähän sekoilua, kun tein ulkomuistista, joten pääsin purkamaankin. Malli on Vice versa. Sukat kudotaan kärjestä kantapäähän ja sen jälkeen käännetään nurinpäin ja neulotaan loppuun. Sukkia voi käyttää kummin päin vaan. Aika hauska idea. Metsämies voi laittaa sileän puolen jalkaa vasten niin ei ala hiertää. Nyt opin vihdoin Judis magic cast onin, kun katsoin videon you tubesta. Tulee tosi siisti ja napakka aloitus, eikä ole edes vaikea.



Prinsessa on innostunut lääkärileikeistä, joten täytyyhän lääkärillä olla lääkäritakki ja kunnon stetoskoopit. Ohje on Ottobre-lehdestä 1/2010 kevät. En ole pitkään aikaan ommellut mitään vaatetta. Tätä oli kiva tehdä, kun ei ollut kauluksia eikä kalvosimia. Kangas on vaikeasti siliävää, olen höyryttänyt sitä moneen kertaan ja edelleen on aikamoiset rypyt, mutta leikeissä niitä tulee nopeasti lisää.

Kaksi muutakin sukkaa on valmiina, mutta kummaltakin puuttuu pari. Seuraavaksi siis niiden kimppuun, jos saisi vielä toisen ja ehkä kolmannenkin parin sukkasatoon tällä viikolla.

Koulutuspäiväsukat

Olin perjantain Helsingissä kurssilla ja mukaan piti saada jotain helppoa neulottavaa. Nappasin kerän woolia ja 2,75 mm:n puikot. Aloitin sukkia junassa ja ne valmistuivat jo lounastauon jälkeen. Kotimatkalle ei ollutkaan sitten mitään käsityötä. Näistä tuli kyllä aika isot vauvansukat, täytyy sovittaa pian 2-vuotiaalle pikkusiskolle, onko hänellekin liian suuret. Seuraavat on modattava pienemmiksi.



Taas ollaan mökillä viikonlopun vietossa ja tarkoitus oli kerätä tyrnimarjat talteen ja käydä metsässä kuikuilemassa sieniä. Sain aloitettua tyrnin poiminnan, mutta hetikohta aloituksen jälkeen alkoi sataa ja vettä on nyt tullut tasaisin väliajoin. Siispä olen aloittanut uudet sukat ja katsonut aiemmin aloittamieni ohjetta huonolla menestyksellä. Tänään aloittelin ompelemaan jonkinlaisen ompelukyllästymisen jälkeen, keväällä taisi olla vähän hurja urakka. Aloittelin valmiiksi leikatuista neliöistä pannunlappuja, vähän tahmeasti lähti käyntiin. Saattaa olla, että sukkasato vetää nyt enemmän puoleensa.

Sukka toppas kantapäähän

Koko viime viikon olin vähän puoloikuntoinen ja se jatkui viikonlopulle, se tietenkin harmitti, kun oli niin paljon suunnitelmia.



Äitiltä sain pari tomaatintainta keväällä ja istutin ne lavaan, jossa piti kasvaa vain yrttejä ja salaattia. "Varkaat" pääsivät kai valtaamaan tomaatit. Äiti kävi kesällä ja antoi vähän ensiapua - leikkeli haaroja ja sitoi raskaita oksia kiinni. Tomaatit ovat oikeita mutantteja, eikä niillä ole aikomustakaan punertua. Tomaattien päällä on kaksinkertainen harso, mutta mietin kauanko uskallan pitää niitä taivasalla, etteivät palellu. Pitäisiköhän koittaa ottaa ensin yksi kypsymään sisälle.



Tyrnimarjoja tulee tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Ovat keräyskypsiä viikon tai viimeistään kahden päästä. Ne ovat aamuisin niin hyviä jogurtin ja pähkinämyslin kanssa.



Sunnuntaita vasten yöllä satoi aika rankasti. Sunnuntaiaamuna uimaan mennessä ranta oli mielenkiintoisen näköinen, kun varvukko oli täynnä hämähäkinseittejä, joihin oli jäänyt vesipisaroita.



Pihassa oli mustikoita vielä keräämättä. Sain täyden poimurillisen isoja, makoisia mustikoita, eivät olleet vielä ollenkaan vetisiä. Sienimetsään en uskaltanut lähteä, kun olo oli vielä vähän hutera.



Sukkasatoon aloittelin veljen villasukkia. HYvä suunnitelma ei toteutunut, kun lankani oli lopulta liian ohutta valitsemaani malliin. Poimin Ravelrystä vice versa -sukkaohjeen.


 
Sukka eteni ihan kivasti kantapään kääntöön asti. Tuossa kohtaa jäin keskelle sukkaa. Sitten ohje käski kutoa yhteen langankierron ja silmukan. Jäin ihmettelemään, tehdäänkö nuo yhteenneulonnat samalla kerroksella kaikki tai kahdella kerroksella. Lueskelin kantapään ohjeita Wendy D. Johnsonin kirjasta. Nyt kun sukka on levännyt pari päivää, niin ehkä se sujuu - täytyy yrittää. Sukkasato ei lähtenyt siis ihan vauhdikkaasti etenemään.
Työläisen illatkin ovat niin kiireiset. Maanantaina aloitin jumpan ja eilen oli syksyn ensimmäinen kiltailta. Tänään onkin pyykinpesupäivä ja huomenna kuoro. Viikonloppu on taas ihan kohta käsillä.:D

Sukkasatoon mukaan

Pohdiskelin pitkään lähdenkö sukkasatoon, vai kudonko, mitä milloinkin mieleen juolahtaa, kun keskeneräisiä projekteja pursuaa sieltä ja täältä - niin neuleita kuin tilkkujuttujakin. Töissä tuntuu vauvoja syntyvän kuin sieniä sateella. Ainakin noita junasukkia voisi tehdä varastoon, ainakin yksi vauva näyttää taas olevan tulossa.

Nämä pienet junasukat valmistuivat pääosin autoillessa mökille ja takaisin. Tyttövauvan isä palaa töihin muistaakseni ensi viikolla.

  

Päätin lopulta osallistua sadonkorjuuseen ja pääsin Hillokellariin. Tämä on toinen satoiluni. Tällä viikolla olen ollut puolikuntoinen ja pääasiassa makaillut työpäivän jälkeen takaraivollani. Samalla olen surffaillut Ravelryssä ja etsinyt sopivia sukkamalleja, onhan niitä ollut suosikeissa ja jonossa jo entuudestaankin. Olen myös selaillut muutamia sukkakirjojani. Haluan tehdä kauniita, mutta ei liian monimutkaisia sukkia.

Perjantain lepuutin kotona pienessä lämmössä. Kasasin sängylle sukkalankani ja sovittelin sukat ja mallit yhteen. Kaikkiaan niitä kertyi suunnilleen 10 ohjetta/lankaa. Kaikkia en ehdin sukkasadon aikana tehdä, mutta katsotaan, mihin rahkeet riittää. Suunnitelma on kerrankin tehtynä. Pikkuveljeni täyttää kolmen kuukauden päästä pyöreitä, joten aloitan hänen sukistaan ja niihinhän piti käydä ostamassa lanka Lankaideasta.

Tiistaina käväisin töiden jälkeen siipan kanssa Tampereen Metso-kirjastossa. Siellä oli tilkkkukilta Näsin Neulojen 10-vuotistilkkunäyttely - Tilkkupolkuja 10 v. Taas pääsin katselemaan tilkkujen väriloistoa.

Näyttely on auki 28.8.-8.9.2012 kirjaston aukioloaikoina. Poikkea sinäkin, jos olet lähietäisyydellä.

Irma Tilkuista totta -blogista antoi minulle tunnustuksen.

 

Kaunis kiitos Irma :). Voisin pongauttaa tunnustuksen heti takaisin. Tällä kertaa olisin tunnustusta jakanut eteenpäin tilkkuilijoille, mutta näyttää jo suurin osa sen saaneen. Seuraan säännöllisesti massiivista määrää käsityöblogeja ja tunnustuksen voisi jakaa jokaiselle niistä.
Siispä kaikille täällä piipahtaville bloggaajille: I love your blog.

Viikonlopulle on taas kasautunut hommia enemmän kuin ehtii tehdä - menenkö siis vain sohvalle kutomaan, etten stressaannu. Yksi hullu juttu on kesken ennen sukkasatoon ryhtymistä - siitä lisää valmistuttuaan.

Ainakin sauna, uinti ja pihvi tänään illansuussa ovat ohjelmassa. Meillä on tänään hääpäivä ja siippa hemmottelee minua yleensä pihvillä ja hyvällä viinillä. Toivottavasti saan samalla karkotettua poskionteloita kohti hivuttautuvan taudin valkosipulin voimalla.

Rentouttavaa viikonvaihdetta.

Vihdoin jotain valmista

Huh huh, kun loman päättyminen ja töiden alku alkoi rytinällä. Ei ollut vähitellen mieleen muistuttamista, mitä työpaikalla yleensä tehdään tai tutustumista taas omaan työpisteeseen. Se oli täyttä menoa ensi hetkestä asti. Olin niin poikki työpäivien jälkeen, ettei mihinkään aivokapasiteettia vaativaan ollut resursseja. Kohta kaksi viikkoa on kulunut töissä, vieläkin on kiire, mutta onneksi vähän toimertuu jo johonkin kotonakin.

Viime viikonloppuna ajoin Pohjanmaalle serkkutapaamiseen. Voi sanoa, että se on jo perinteinen, kun nyt oli kahdeksas kerta. Kokoonnumme leikkimielisiin kisoihin, jonka järjestäjänä on äitin sisarusten lasten kukin sisarussarja vuorollaan. Nyt on kierros mennyt kerran ympäri, toivottavasti tapaamiset vielä jatkuvat.

Tänä vuonna kisat jäivät osaltani lyhyeen, kun piti kiitää Vaasaan YO-tapaamiseen. 55 luokkakaverista oli 30 tullut tapaamiseen. Ai miten ihanaa oli tavata vanhoja kasvinkumppaneita. Monilla piirteet olivat säilyneet niin, että heidät tunnisti heti. Joidenkin kohdalla joutui miettimään, olenko koskaan nähnyt tuota ihmistä. Pääsimme käymään vanhassa koulussamme, jonka alakerran oli vallannut musiikkiopisto, eikä se ollut tietenkään enää entisensä. Muistelimme, missä kunkin opettajan luokka oli ja mitä oli jäänyt päällimmäisenä mieleen.

Saimme nauttia etiopialaisen aterian, joka oli aika hot, vaikka kuulemma ohje kokille oli, ettei saa laittaa liikaa chiliä. Oikeaoppisesti se pitäisi syödä käsin niin, että "lätystä" otetaan pala ja sillä kaapaistaan annos, joka laitetaan suuhun. Etiopiassa ei kai haittaa, että kana keitetään luineen :) Oli eksoottinen kokemus. Viimeistään viiden vuoden kuluttua on seuraava tapaaminen. Psykologiluokkakaverimme totesi: vanhetessa vanhat ihmissuhteet tulevat entistä tärkeämmiksi ja kaikki paikalle tulleet olivat tosi iloisia tapaamisesta. Joku luokkakavereista laittoi jälkeenpäin viestiä, että seuraavana päivänä soi päässä Kelan laulu: "Meistä tuli

lääkäreitä..."

   

Aamulla hotellista herättyäni ajattelin jättää vielä jäähyväiset torille ja vapaudenpatsaalle, ennenkuin jatkaisin matkaani. Hämmästys oli suuri, kun torin olivat vallanneet kirpputorimyyjät ennen puolta päivää.

Vaasaan ajellessani huomasin, että viikonloppuna oli Isonkyrön 1700-luvun markkinat. Olen monena vuonna halunnut käydä siellä, mutta en koskaan ole ollut ao. viikonloppuna maisemissa. Kun ajelee yksin, niin voi päättää, mihin suuntaan etupyörät kääntyvät - siis markkinoille.

   

Suurin osa myyjistä ja myyntiartikkeleista sopi vanhan ajan tunnelmaan ja myyjät olivat nähneet vaivaa omassa pukeutumisessaan. Pohjalaisen (sanomalehti) mukaan myyjiä oli ennätysmäärä 155 ja

kävijöitäkin oli runsaasti huonosta kelistä huolimatta. Työnäytöksiä ja "sotanäytöksiä" oli myös

ohjelmassa. Vau - tänne täytyy päästä uudelleen. Kuvia en oikein kehdannut ottaa, ettei myyjät luulleet minun tekevän "teollisuusvakoilua".

   

Ostokseni jäivät aika vaatimattomiksi - kaksi piparimuottia ja korvikset. Paljon muutakin ostettavaa olisi ollut ja tehnyt mielikin, mutta muistin, että kotona odottaa paikkojen läpikäynti ja tarpeettoman tavaran uloskanto, joten hillitsin itseni.

Vihdoista viimein sain kasteltua pingotukseen heinäkuun puolivälissä aloittamani ja nopeasti valmistuneen huivin. Huivi on hauskan mallinen. Ohje on Moda 4/2011 -lehdestä. Lehden malliin en kiinnittänyt huomiota, se oli siinä jotenkin huonosti esillä, mutta onneksi on kanssabloggaajia, joiden innoittamana itsekin päädyin tuon huivin tekemiseen.

Ensimmäisen kerran käytin pingotusalustaksi ostamiani vaahtomuovipalasia. Yhden palan koko on 50 x 50 cm ja ne saa liitettyä toisiinsa kuin palapelissä ja vievät säilytyksessä kohtuullisen vähän tilaa. Tuli ostettua niin monta palaa, että aika isonkin työn saa huoletta pingotettua.

Käytin ohjeenmukaista Regia hand dyed effect- lankaa, jota kului 78 g. Neuloin 5,5 mm:n puikoilla, kun en löytänyt 5 mm:n puikkoja. Jos tekisin tämän huivin uudestaan, käyttäisin ehdottomasti pienempiä puikkoja.

Mammuttipostauksen lopuksi on vielä ihan pakko näyttää kummitytöltä (pian 3 v) saamani helmet. Äitinsä on auttanut kuulemma ihan pikkuisen niiden tekemisessä. Ne sopivat oikein hyvin alennusmyyntimekkoni kanssa, mutta pallukat valitettavasti vähän kutittavat, joten täytyy käyttää niitä jonkin kaulaa suojaavan vaatteen kanssa.

Onnittelut, jos jaksoit kahlata pitkän postauksen tänne asti.

Lopuksi toivottelen oikein rentouttavaa viikonloppua. Itse aion uida paljon, syödä hyvin ja ehkä vähän juoda viiniäkin.