Taas messuilla

Viikonloppu sujui hyvässä seurassa. Kävimme Ateneumin Tuusulanjärven taitelijayhteisön -näyttelyssä. Kyllä on ollut pienet piirit edellisen vuosisadan vaihteessa.

Alla olevat sanat puhuttelivat meitä ja miten totta se on vielä yli 100 vuotta myöhemmin.

Kuinka suuri nautinto on tehdä jotakin  huolellisesti ja rakkaudella. Aloittaa huolella ja ajatuksella, vajoutua ja jatkaa työtä lämmöllä, jota ei mitkään syrjävaikutukset tai hätäileminen ja artistimainen turhamaisuus keskeytä ja muuta inhoksi. Tehdä vähän, mutta hyvin, tehdä niinkun paraiten tuntee, eikä ajatella suurenmoisuutta.

Eero Järnefeltin päiväkirjasta

huhtikuu 1897

Elma - messuillakin käytiin - ja onhan ne ihan erilaiset kuin Tampereen kädentaitomessut. Sattuneesta syystä harkinta hankinnoissa oli tiukalla. Ystävät saivat hankkimaan kohtuullisen tyyriin "matkustuslaukun", kun se on kuulemma ihan must. Muut hankinnat olivat pelkästään tarpeellisia :)



Eilen kävin Verkarannassa ihailemassa Neuliaisten näyttelyä ja suosittelen kaikille, jotka vaan "kynnelle kykenevät". Kuvasin töitä ja yksi katselija kysyi: "Saako näitä kuvata". Koitin vakuuttaa, että kuvaaminen on ihan luvallista. En nyt laita tähän mistään työstä kuvaa, kun siihen en ole kysynyt lupaa, mutta voi huh, mitä naiset ovat saaneet aikaan. Itse teen perinteisiä tilkkutöitä ja nämä modernit taidetilkkutyöt jaksavat ihastuttaa, mistä ne ideat pukkaavatkaan?

Tänään kävin katsomassa Terrakotta-näyttelyn Verkarannassa, näyttely päättyy viikonloppuna. Oli melkein kansalaisvelvollisuus käydä katsomassa, kun parin kilometrin päähän tulivat. Ei ole varmuutta, että koskaan pääsisi Kiinaan niitä ihailemaan.

Viikot hurahtavat nopeasti - enää kaksi aamua ja on taas viikonloppu ja vihdoin pääsee taas mökille.

Vastaus kaikkeen on 42

... ainakin linnunradan käsikirjassa liftareille

Tein Johkunlaisen idean pohjalta pöllöheijastimia. Näihin neljään meni noin 30 g bambu-puuvillalankaa 3,25 mm:n virkkuukoukulla. Näitä oli tosi hauska ja nopea virkata. Mallista poiketen en virkannut takapuolta, koska näinkin oli mielestäni riittävän napakka. Surukseni tänään ensimmäisellä työmatkalla pöllö lähti lentoon laukustani, eikä tullut takaisin :(

Arkadian Ullat ovat olleet jo jonkin aikaa todo-listallani. Sukat syntyivät nopeasti viikonloppureissulla pohjanmaalle. Sisä-/merkinlukutaito oli hukassa ja kärkeen tuli oikeaa neuletta, kun piti olla nurjaa, mutta muuten ei pahempia virheitä tullut.

Tein nämä sukat ikivanhasta Nallesta 3 mm:n puikoilla ja langankulutus oli 77 g.

Syyskuun Jyväskylän reissulla poikkesin Titityyssä ja ostin vyyhdin Heritage silk paintsia. Hitchhiker oli ollut suunnitelmissa jonkin aikaa. Aloitin neulomisen innolla ja jossain vaiheessa lanka loppui kesken. Huivi vaikutti vielä liian lyhyeltä, joten tilasin toisen vyyhdin pikaisesti. Neulominen oli tosi koukuttavaa. Lopulta lankaa kului 117 g ja kastelun ja oikomisen jälkeen huivilla on pituutta 180 cm ja leveämmässä päässä leveyttä 82 cm. Siis riittävän pitkä.

Vähästä onnellinen

Toissa viikolla ostimme ”jouluvalot” ja siippa ehti kiinnittää ne samantien parvekkeen kaiteeseen. Tulin siitä tosi hyvälle mielelle. Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä on mukava katsella valoja parvekkeella – vähän valoa loppusyksyn pimeyteen.

Minulle on ollut vuosia "must" Tampereen kädentaitomessut. Tänä vuonna – kuten monena aiempanakin – ehdin sinne jo perjantaina, kun otin lomapäivän. Olin juuri inventoinut lankani ja todennut, että varastoarvo on vähän liian suuri, joten tyydyin melko vaatimattomiin lankaostoksiin. Tavoitteena on vähän pienentää varastoa ennen suurempia hankintoja. Sukkapuffa on vihreää ja Semilla marjapuuronpunaista, vaikka kuva väittää ihan jotain muuta.

Kankainen kamppasi minut osastolleen pitkäksi aikaa, kun heillä oli edukkaita pakanpäitä ja muitakin varsin sopivia kankaita.
Tilkkutarhasta löysin ruusuista pellavasekoitekangasta ja vetoketjun kahdella lukolla ehkä johonkin ompelupussukkaan.

Jujulta löysin vihdoin Haaviston sata kansanomaista kuviokudinmallia. Esillä oli viimeiset painoksesta. En tiedä teenkö siitä koskaan mitään, mutta kirja on ollut ostoslistalla jo pitkään.

Raijamin ihanat joulukortit pelastavat minut joulukorttien väsäämiseltä kaiken muun kiireen keskellä.
Pieniä neuleitakin on valmistunut, kun joskus saisi kuvattua valoisaan aikaan.

Meinasi tulla myös haaste, kun loin toisen gmail-sähköpostitilin ja jouduin nukkumaan yön yli ja käymään töissäkin että, sain vanhan osoitteen auki ja pääsin tallentamaan postauksen. Oli jo vähällä, etten lakkauttanut uutta sähköpostia.

Karkkipussukka

Syksyllä töissä kysyttiin tekisinkö jonkun tilkkutyön pikkujouluihin arpajaisvoitoksi. Aikaa oli paljon ja hövelisti lupasin. Ajattelin kuitenkin, että perinteinen tilkkutyö ei ehkä uppoa meidän väkeen, joten päätin tehdä pari karkkipaperipussukkaa.



Aiemmin en ole näitä tehnyt, mutta kristallimuovia löytyi tarkoitusta varten. Paljon pussukoita tehnyt kiltakaveri sanoi silittävänsä paperit kiinni liimalliseen tukikankaaseen. Tein sivut valmiiksi ja sitten tuli väliin muita kiireitä ja valmistuminen jäi lähes viime tinkaan. Kristallimuovin kiinnitin aaltoilevilla tikkauksilla. Ompelu sujui teflonpaininjalalla sutjakkasti.

Kokeilin toiselta kiltakaverilta saatua vinkkiä vetoketjun kiinnitykseen niin, että pussukka aukeaa hyvin. Vähän piti pyöritellä ja täytyy tunnustaa, että yksi vetskari meni kierteelle.



Vuoriksi valitsin hauskaa kangasta halloween-henkeen ja vetskarin päähän vielä samaa vuorikangasta. Pussi olisi saanut olla leveämpi tai vetoketju lyhyempi. Ensi kerralla täytyy olla ketjut valmiina ennen pussin tekoa. Muilta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen.