Syksy on ollut aika haasteellinen työrintamalla, tekemistä riittää enemän kuin jaksaa ja esimiestehtävät tuovat oman värinsä toimenkuvaan. Harrastuksetkin vaativat oman "veronsa". Se valituksesta, ikäänkuin pienenä selityksenä päivitysharvuuteen.
Kuuntelen iltaisin ennen nukkumaan menoa podcasteja ja ruotsalaisten Elinin ja Karinin Stickpoddenissa oli taannoin juttua kiireestä ja stressistä. Toinen nuorista naisista oli päätynyt siihen, että päivässä on vain kolme asiaa, johon keskitytään. Ajattelin, että aika haasteellista. Kuitenkin olen alitajuisesti alkanut soveltaa asiaa. Työpäivinä työ on yksi asia, kotiin liittyvä juttu toinen ja kolmas harrastus jossain muodossa. Työpäivän aikana tulee toki tehtyä useita asioita, mutta siinäkin olen saanut rauhaa yrittää tehdä yksi asia kerrallaan ja sulkea muut jonossa olevat asiat ulkopuolelle ja yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, joskus kiireellisyysjärjestyksessä, joskus jossain muussa :). Koti näyttää myös siltä, että on keskitytty ja priorisoitu ja kuopus kysyy välillä, koska täällä pestään pyykkiä.
Tähän malliin ihastuin ensi näkemältä.
Syyskuussa olin Jyväskylässä ja lähdin liikkeelle tarvittua aiemmin, että pääsen käymään Toivolan pihassa ja erityisesti titityyssä. Sain mahtavan opastuksen kuparisepän talossa ja muutenkin käynti oli miellyttävä. Titityyssä olin ihan pyörällä päästäni, paikka oli niin tunnelmallinen, oikea unelma(työ)paikka. Mukaan lähti Louhittaren luolan ja heritagen lankaa, hiilikuitu puikot ja puikkomitta.
Sydänmenlämmittäjään lankaa kului 294 g, enegisoivaa porkkanan-väristä semisolidia Ahti-lankaa. Malli oli helppo ja nopea neuloa ja tulen varmaan käyttämään tätä tosi paljon. Toinenkin titityystä ostamani lanka on neulottu, mutta odottaa kuivumistaan, joten siitä uutta postausta vähän tuonnempana.
Pari viikonloppua on kulunut aika tiiviisti yhden yhteisprojektin kasaamisessa ja vielä on hommaa tekemättä.
Pari viikkoa sitten tein pikkumökkiin ikkunaverhot Jotexilta ostamistani verhoista. Halkaisin kaksi pitkää verhoa ja lyhensin sopivan mittaisiksi, helppoa, nopeaa ja halpaa. Musiikilliset verhot tuli, vaikka eivät olekaan tilkkutyötä. Verhotankojen löytäminen olikin haasteellista, kun en halunnut maksaa mansikoita ja pitivät jotenkin sopia tyyliin. Nämä löytyivät kodin terrasta. Vielä on sisustaminen ihan vaiheessa. Pitäisi saada nukkumasohva, niin kuopus pääsisi majoittumaan reenikämppäänsä.