Tyttäremme suunnittelemat ja tekemät kengät ovat museossa
Wienissä vuoden. Sen takia Wien oli lyhyen lomasemme kohde. Ennen Wieniin
pääsyämme huomaisimme, että museo on auki erittäin rajoitetusti. Lisäksi menomatkalla
meille selvisi, että perjantai on kansallinen
juhlapäivä ja kaupat kiinni. Päätimme kuitenkin, että lomasta tulee hyvä,
vaikka se alkoi synkissä merkeissä.
Samalle viikonlopulle sattui Idee Welt – messut. Se oli
pienoismallirakentajien paratiisi –rautateitä, autoja, lentokoneita.
Ajonäytöksiä, erilaisia pienoistyöpajoja ym. oli pilvin pimein. Samoin
erilaisia työstökoneita… Puoli hallia oli myös lankoja, kankaita, skräppäystä.
Pieniä hankintoja tuli tehtyä. Kauniisti kasattua kangasnippua ei millään
voinut jättää ostamatta.
Oiva matkustustapa isossa kaupungissa on metro, sillä pääsee nopeasti paikasta toiseen. Viikonlopun aikana olimme kohtuullisen paljon maan alla, mutta enemmän ehkä kuitenkin maan päällä. Lauantaina suuntasimme Conradille – siipan toiveiden täyttymys. Onneksi samalla suunnalla oli myös erilaisia outlet-myymälöitä. Itselleni en ostanut kuin muutaman tilkkulehden.
Lauantai-iltana olimme Schönbrunnin linnan Orangeriassa miniuudenvuodenkonsertissa. Nautimme soprano- ja tenorisooloista ja duetoista sekä ballerinan ja balettitanssijan esityksistä. Yleisö sai taputtaa kapellimestarin ohjeiden mukaan muutamaan otteeseen, mutta hän ei ”vaikuttanut tyytyväiseltä” – orkesteri seurasi viittilöintiä paremmin.
Sunnuntaina kävimme Belvederen linnassa taidenäyttelyissä katsomassa mm. Klimitiä, yksi Monet ja paljon vanhaa taidetta mm. barokin ajalta.
Ostin muutaman kortin mahdollisten tilkkutöiden innoittajiksi.
Palasimme Schönbunnin
linnaan ja kävimme linnakierroksella katselemassa upeita huoneita
huonekaluineen. Samanlaisia rokokoohuonekaluja minulla on ollut lapsena nukkekodissani.
Jalat olivat kovalla koetuksella, kun kahtena ensimmäisenä päivänä tuli 15 000 askelta mittariin ja viimeisenäkin vajaa 13 000.
Jalat olivat kovalla koetuksella, kun kahtena ensimmäisenä päivänä tuli 15 000 askelta mittariin ja viimeisenäkin vajaa 13 000.
Kotimatkan kruunasi täysi kone, koska meidät upgreidattiin
bisnesluokkaan. Olihan vähän upea lopetus matkalle, kun heti alkajaisiksi
tarjottiin kuumat pyyhkeet, sitten kolmen ruokalajin ateria ruokajuomineen
oikeista posliiniastioista ja iittalan ultimathule –laseista. Ei enää
harmittanut yhtään, että lentokentältä ei löytynyt kunnollista ruokapaikkaa.
Työviikko vierähti nopeasti, mitään erityistä en ole saanut
valmiiksi, kun olen nypertänyt vähän sitä ja vähän tätä. Tämä taitaa olla ainoa
viikonloppu marraskuussa, kun pääsen mökille. Vesi on korkealla ja aika kylmää,
kiljahtamatta ei enää pääse kastautumaan.