Vuodatuksella näyttää olevan lievää suurempia vaikeuksia, joten päätin siirtyä nyt ainakin toistaiseksi täältä tänne, koska eihän lomalla voi olla bloggaamatta - kuukaudessa ehtii jo unohtaa, mitä loman alussa tapahtui. Toivottavasti tänne löytävät vanhat ja uudetkin lukijat ja viihtyvät seurassani.
Loma alkoi maanantaina ja olotilaani kuvaa melko paljon alla oleva sarjakuva.
Kun koko talven rehaa edestakaisin, ei ole helppo pysähtyä. Luonnostanikin olen vissiin vähän rauhaton sielu, vaikka rakastan käsitöitä ja näpräämistä. Kaikkea ei saa kerralla. Jeren edellisessä jaksossa perheen miehet makasivat aurinkotuoleissa ja äitillä oli myös vastaavanlainen tutina, että suunnitelmia on tehtävä ja lähti hakemaan muistiinpanovälineitä. Perheen miehille paikallaan olo aurinkotuolissa sopi paljon paremmin. Minä kaipaisin edes pientä pyrähdystä jonnekin. Jere sarjakuvien kohdalla miettii ajoittain, käykö joku meillä vakoilemassa, vai onko kaikissa teiniperheissä samanlaista.
Kävimme sunnuntaina Kurun kirkossa kuuntelemassa Virtuosoa. Kvartetti oli parhaimmillaan yhteiskappaleissa, mutta niitä oli valitettavasti paljon vähemmän kuin soolokappaleita. Miehet ovat eri puolilta Suomea ja yhteinen harjoitteluaika lienee kortilla, mutta kun menee kuuntelemaan kvartettia, haluaisi kuunnella kvartettilaulua.
Matkalla konserttiin automme vähän yski, mutta ensin ajattelimme, että se johtuu kosteudesta,kuten joskus aiemminkin. Maanantai-iltana lähdimme käymään kaupungissa asioilla ja matka oliyhtä tuskaa, merkkivalo paloi ja auto hyppi kuin sammakko. Onneksi aika huollosta löytyi tiistaille - keskusyksikkö piti vaihtaa ja nyt 1700 euroa köyhempänä matkustushalutkin vähän laantuivat - mökillä onkin oikein kivaa.
Edellissä - tosi vanhassa - postauksessa kehuttiin, että vain yksi neule on kesken - pitiköhänpaikkaansa? Nyt on neuleita ja tilkkutöitä kesken niin, että on suorastaan valinnan vaikeutta.Neuleiden kanssa on aloittamisen vaikeus, kun keskeneräinen työ on ollut pitkään kassissa, onhaaste katsoa, mihin jäi ja mistä pitäisi jatkaa. En ole antanut itselleni lupaa aloittaa yhtäänuutta työtä ennenkuin edes muutama vanha on valmistunut, vaikka kuinka sormet syyhyäisivät.
Aloitin kiinnittämään vuosia sitten tekemästäni samettijakusta jääneelle kankaanpalalle helmiä. Helmiä kiinnittäessäni mietin, olenko hullu vai muuten vaan seonnut. Todennäköisesti molempia.Tämä etenee vielä tästä - tarinaa lisää myöhemmin.
Seuraavaksi tartuin vuosi, pari sitten Virroilta Palmroth centeristä alennusmyynnistä ostettuun Marimekon kangaspalaan. Edelliset penkin pehmusteen päälliset homehtuivat, kun jäivät riittävän monta kertaa sateeseen. Onneksi tein prototyypin, koska lisäsin pehmusteen korkeuden ja vähän pujotusvaraa molempiin reunoihin. Olisi ollut aika paljon löysää kangasta. Ensimmäinen pehmuste meni harjoitellessa ja toinen sujuikin jo rivakammin. Kiinnikkeenä on kuminauhat molemmissa päissä. Seuraavaksi suunnitelmissa on tuolin pehmusteet, mutta se onkin jo isotöisempi projekti x 8.
Tämän pöydän ääressä syömme aurinkoisella tai ainakin lämpimämmällä ilmalla aamupalaa, kun aamuaurinko osuu siihen mukavasti. Olenpa tosi tyytyväinen, kun sain vihdoin pehmusteet päällystettyä uudelleen. Tosin vaahtomuovit olivat jo niin perstuneita, että seuraavalla kerralla kaupungissa käydessä, täytyy piipahtaa vaahtomuovikauppaan.
Tällaisen pienen pussukan noin 20 x 20 x 4 cm tein sunnuntaina. Vetoketjun kiinnitys on aina oma lukunsa. Pussukassa on vuori ja vanu välissä. Siitä tuli mielestäni soma.
Tänä vuonna päätin lomalla harrastaa myös enemmän liikuntaa. Postilaatikkorivistön vieressä tervehtii tällainen nallukka. Laatikolla käynti ei tosin vielä kovasti kuntoa kasvata. Aamulehti
tulee onneksi vähän kauemmaksi, joten samalla voi tehdä pienen 45 minuutin pyörälenkin.
Työn alla on jo taas jotain muutakin, mutta niistä seuraavassa postauksessa lisää.
