Joulun jälkeen

En ehtinyt enää tulla toivottelemaan hyvää joulua, kun joulun alusviikolla oli kaikenlaista sutinaa.
Tiistaina prinsessalla ja pikkusiskolla oli joulujuhlat. Voi että pienten juhlat on ihania. Ohjelmassa oli perinteisten Lucian yms. ohella esim. sirkusta ja "tätien" esittämä pingviinitanssi.
Perjantaina oli vuorossa kuopuksen viimeinen koulun joulujuhla, jossa kuopus - poikalapseni - oli Lucia :)
Joulukuusen koristelivat keskimmäinen ja kuopus kulta-valkoiseksi. Pitsitähdet on keskimmäisen virkkaamia.



Tänä vuonna minulla oli "sukkasulkeiset" 10.11.-28.12. tein 7 paria sukkia lahjaksi. Apen Merenkulkijat ja anopin ja äitin Arkadian Ullat olen esitellyt jo aiemmin.



Joskus olen ollut sitä mieltä, että maailmassa on niin paljon sukkaohjeita, että samoja sukkia ei kannata tehdä moneen kertaan, no tänä vuonna hylkäsin tuon ajatuksen. Kaikki sukat ovat TiinaQn malleja.



Esikoisen Kiertoradalla ja miehensä Otto-sukat, Nallesta ja Seiskaveikasta. Ohjeet ovat ihanan selkeät ja niistä on ilo kutoa.
Myös keskimmäisen miehelle tein siniharmaat Otto-sukat.



Keskimmäisen Kiertoradalla-sukat eivät valmistuneet ihan jouluksi, mutta heti sen jälkeen ja pääsevät postin kuljetettavaksi maanantaina. Vähän arvailin, tuleeko Fabelista liian sekavat niin, ettei pitsiraita erotu.



Mielestäni näistäkin tuli kuitenkin kivat.



Harvinaista herkkua neulojalle on neulelahja. Äiti oli tehnyt minulle kämmekkäät, jotka sopivat erinomaisesti talvitakkiini.

Pohjanmaan kierroksen jälkeen olemme rentoutuneet mökillä. Katuvalottomassa paikassa päivä on tosi lyhyt, eritoten pilvinen päivä. Olen nukkunut poskettoman pitkiä öitä, lukenut blogeja, kuunnellut podcasteja ja kutonut siipan sukkaa. Eilen kävin tunnin sauvakävelyllä ja kohta taidan suunnata taas ulos. Uusi vuosi ja kuntokuuri alkavat, niin juntturaan on selkä mennyt ahkerasta neulomisesta. Vähän velvollisuuksiakin olisi ollut, mutta syksy on ollut rankka ja päätin, että olen laiskotteluni ansainnut ja koneella istuminen alkaa vasta töiden alettua. Tänään pitää taas pakata tavarat ja lähteä kaupunkiin. Onneksi on vielä pari lyhyttä viikkoa luvassa.

Mukavaa loppuvuotta sinulle ja onnistuneita käsitöitä ensi vuodelle.

Lahjuksia

Siskon tyttö täytti joulukuun alussa maagiset 7 vuotta. Mitä keksiä lapselle, jolla huone ja kaapit pursuilevat kaikkea mahdollista. Tyttö esitteli kesällä onnellisena uutta puhelintaan. Siispä pussukka yhteydenpitovälineelle.



Vähän meni arvailuksi puhelimen koko, vaikka tiesin suunnilleen mallin, netistä ei löytynyt kriittisia mittoja. Pussukka on todennäköisesti liian leveä, mutta toivottavasti sopivan korkea. Läpän muotoilu aiheutti pientä haastetta :) kantohihnassa on vinonauhan sisällä anorakin nyöriä, toivottavasti tuntuu kaulassa mukavammalta. Pakettiin vielä vähän pehmotarroja - toivottavasti kelpaa.



Puikot ovat viuhuneet ahkerasti. Apelle tein terrakotat Merenkulkija-sukat. Aiemmin tekemäni ovat kuulemma hyvät yösukat, toivottavasti nämä nyt tulevat päiväkäyttöön. Kuvassa sukat vielä kastelematta ja oikomatta muotoonsa.



Tässä vielä kuva viime postauksessa olleista äidin ja anopin Arkadian Ullista kuosissaan.
Lahjahääräilyt jatkuvat edelleen.

Viides kerta toden sanoo

Itsenäisyyspäiväviikonloppu on kulunut siipan kanssa rauhallisesti mökillä.
Itsenäisyyspäivän päätin ottaa rennosti harrastellen ja illalla "linnanjuhlia" katsoen. Tampere-talon vastaanotto ja erityisesti konsertti oli vaikuttava. Nautiskelimme konsertista kuohuviiniä ja juustoja siemaillen ja maistellen.
Tänään lauantaina ehdittiin tehdä perusteelliset joulusiivot. Huomenna ripustetaan ainakin jouluvalot ikkunoihin.
Huomenna on vielä aikaa lepuuttaa ja illalle olen hankkinyt liput Hectorin konserttiin.
Tässä iässä pitäisi viikonloppu olla aina 3-päiväinen, että ehtisi toipua työstä, harrastaa ja tehdä jotain välttämättömiä puuhia.



Siippa teki perjantaina lumitöitä ja oli samalla tehnyt iloiset talonvahdit. Toivottavasti säilyvät pitkään.



Aurinkokin näyttäytyi hetken käydessäni laiturin nokassa haistelemassa ilmaa.



Eikös tätä voi jo voisi sanoa avannoksi, niin pieni aukko on enää jäältä valtaamatta. Pinnalla oli jäähilettä, joka piti kauhoa pois ennen kuin pääsi kastautumaan siivouksen jälkeen.



Me olemme mökkinaapureistamme pisimpään vuodesta järvessä kävijöitä, kuitenkin meillä oli viimeisenä valot rantaan - ne ovat olleet paikoillaan vasta pari vuotta. Syksyn pimeinä suuntasimme lyhtyjen kanssa rantaan kuin tonttu-ukot. Olin kerrankin terassilla kameran kanssa sinisen hetken laskeutuessa.



On täällä vähän kudottukin. Sukat littanana eivät anna oikeutta kauniille mallille, mutta en halua venyttää niitä jalkoihini, koska saajilla - äidillä ja anopilla - on minua pienemmät jalat. Kuvittelin, että kun olin oman parini jälkeen neulonut jo kolme sukkaa, melkein osaisin mallin ulkoa. Neljäs sukka oli jo loppuvaiheessa, kun huomasin, että etupuolen kuvio menee jotenkin kummallisesti. En edes yrittänyt katsoa, missä kohtaa olen tehnyt virheen, vaan aloitin uuden sukan ja seurasin tiiviisti ohjetta ja erityisesti kaavioita ja tällä kertaa näytti että sain keskenään samanlaisen parin. Arkadian Ullat on neulottu Nallesta. Tiiq:n mallit ovat ihanan koukuttavia, tuntuu että työ etenee kuin siivillä, kun täytyy kutoa vielä kerros ja vielä kerros...

Hyinen hurmio ja vähän muutakin

Kolme viikonloppua kului muissa kiireissä niin, etten päässyt mökille. Viime perjantaina sydämeni hihkui onnesta, kun oli luvassa ”vapaa viikonloppu”.

Järvi oli vielä auki ja lauantaina kävimme saunasta järvessä, sunnuntaiaamuna järvi kutsui ilman saunaa. Kylmä tuuli vähän hirvitti, kun ei ollut pitkään aikaan kastautunut, mutta ah sitä sanoin kuvaamatonta jälkitunnetta. Mökillä nukuttaakin niin makeasti ja on ihana herätä takkatulen rätinään, sängystä ei tarvitse nousta ennen kuin aamupala on valmiina.

Pikkujoulua vietimme siemailemalla glühweiniä ja pipareita homejuustolla.

Olen viime aikoina kutonut sukkia. Näistä junasukista kahdet menivät töihin – tuleville vauvoille. Aikuisten sukkiakin olen tehnyt, mutta ne on vielä kastelematta ja oikomatta muotoonsa.

Nyt on ihan pakko vilauttaa tiimityötä – tai oikeastaan sen takapuolta. Sain 15 blokkia, joita olen tikannut ja yhdistänyt. Hidas kun olen, niin aikaa olen saanut kulumaan jo neljä viikonloppua ja taitaa viimeistelyissä kulua vielä yksi viikonloppu reunakaitaleiden ym. nypräämisessä. Tämä on siis työn takapuoli, jos vaikka saaja ei tykkäisi etupuolesta, niin voi käyttää nurin päin – etupuolen näette ehkä joskus kesällä, jos muistan ottaa kuvan J

Enää huominen päivä ja sitten on kolmen päivän vapaa –mökillä.
Tunnelmallista itsenäisyyspäivää täällä piipahtaville.