Päivien kimallusta

Viime perjantaina oli taas yksi elämän ikimuistettavista päivistä. Kuopuksella oli vanhaintanssit. Minua onnisti, kun näin tanssit kahteen kertaan ensin päivällä esityksen koko koululle ja päiväkodille ja illalla vielä suvulle. Kun suurinta osaa nuorista on seurannut ihan päiväkoti-ikäisestä asti, niin mieleen hiipii ajatus, näinkö nopeasti aika hurahti. Tytöt olivat kauniita juhlamekoissaan ja pojat komeita frakeissaan.



Tanssijoita oli vain 20, joten jokaisen seuraaminen yhdessä ja erikseen oli helppoa, eikä kukaan hukkunut massaan. Perinteisten tanssien lisäksi oli vähän showtakin mukana. Koska tanssijoita oli vähän, oli mahdollista kutsua mukaan lähisukua. Vieläkin tulee hyvälle mielelle, kun selailee kuvia. Lopuksi äitikin pääsi valssin pyörteisiin.



Käsityörintamallakin tapahtuu, mutta hitaasti tulee valmista. Yksi tilkkutyö on tikkauksessa, aika loppusuoralla. Aloittelin neulomaan pinkkiä boleroa. Jotain on kuitenkin valmistunutkin.



Keskimmäinen pyysi vedenvihreitä sukkia. Ostin kahta jokseenkin sopivaa lankaa. Nämä ovat ensimmäiset valmistuneet. Malli on Wendy´s Generic Toe-Up Feather And Fan Socks. Lankana Schoppel Wollen Admiral Cat Print väri 2158 Barracuda, jota kului 68 g 2,5 mm:n puikoilla tikutellen. Jos ei kelpaa keskimmäiselle, niin pidän mielelläni itsekin. Pieni haaste oli varren päättelyssä, meinasi väkisin lörpöttää ja vieläkin vähän. Pitsikuvion aluksi lisättiin 2 silmukaan/puikko, vaikka lopulta keksin kaventaa "ylimääräiset" silmukat ensimmäisellä nurjalla viimeistelykerroksella, vähän jäi vieläkin löysäksi.

Perjantaita vasten yöllä tyhjeni vatsan sisältö ja nukuin koko päivän. Tänään on ollut jo vähän parempi olo, mutta iltatuimiin alkoi huippaus. Toivottavasti menisi ohi, että huomenna ehtisi vähän harrastaa.

Keittiöelämää

Tämän ja ensiviikon on Ylöjärven kirjasto Leijassa avoinna kiltamme näyttely Keittiöelämää. Pannunlappukollaasi on yhteistyö. Edellisestä näyttelystä ei ole vuottakaan, joten vähän kiirettä piti näyttelyn kokoamisen kanssa. Taas - siis kolmannen kerran - kun saimme näyttelyn pystytettyä, ei olisi malttanut lähteä pois, kun oli niin mukava tunnelma.



Tässä vielä kuvakulma takaseinältä.

Oma panokseni näyttelyyn on aiemmin postaamani Postipäivä ja alla oleva Viinin ylistys. Nähtyäni kauan sitten kuvan eräässä lehdessä (laitan nimen tänne, jos lehti suostuu näkösälle), aloin kerätä viiniin liittyviä kankaita. Työ näyttää simppeliltä, eikä se olekaan kovin monimutkainen. Työläin vaihe oli tikkaus ja tikkauskuvioiden sovittaminen kulmiin sopivaksi. Tikkaukset eivät näy, koska värit on aika lähellä kankaiden sävyjä. Oikeastaan tikkaaminen on hauskaa, mutta aikaavievää. Työ on kooltaa 80 x 88 cm. Kuorossa olemme laulaneet ranskalaista juomalaulua ja sen ensisäkeet sopivat hyvin viinipullon seuraksi. Näyttelyn jälkeen saatan vielä tikata keskustaa ennenkuin se pääsee seinälle.




Suunnitteilla ja vaiheessa oli viiniaiheisia tabletteja ja mug rageja, mutta aika loppui taas kesken. Työn alla on myös aika isotöinen kellotauluja sisältävä tilkkutyö. Sitäkin on ollut hauska tikata ja ainoastaan yksi nurkka on enää tikkaamatta. Vähän muutakin viimeistelyä taitaa vielä olla. Harmittavan vähän jäi kesken, mutta sen voi sitten ripustaa seuraavaan näyttelyymme syksyllä 2014, joka onkin kiltamme 10-vuotisen taipaleen juhlavuosi. Täytyy kai sovittaa teema työhön sopivaksi :)
Kuvat eivät täysin onnistuneet, taisin painaa vahingossa jotain väärää nappia ja tuloksena oli epätarkkoja kuvia, sen vuoksi en tännekään kehdannut useampaa laittaa.

Eiks teillä oo avantoo?

Mökkeilemme ympäri vuoden ja uimme niin kauan kuin vedet ovat auki. Siippa on suunnitellut avantoa jo pitkään ja pari viikkoa sitten hän toteutti sen. Ostimme kairan ja jääsahan ja mies hikoili jäällä ja pudotti lapion pari kertaa järveen, mutta avanto tuli - tai siis kastautumisreikä, jossa oli pakko käydä kun kerran oli työllä ja vaivalla tehty. Oli ihan mukavaa. Sen jälkeen olen käynyt työporukalla Kaupinojan saunalla ja parin viikon päästä taidan taas käydä kastautumassa.



Postaustahti ei päätä huimaa. Tähän vuodenvaihteeseen on ajoittunut kaikenlaista hässäkkää ja härdelliä. Paljon on vaiheessa ja vähän valmiina. Kuvaaminen iltaisin on ihan tuskallista, kun valo ei riitä.
Killallamme on näyttely parin viikon päästä Ylöjärven Leijassa - aiheena keittiö. Sinne väsäämme mm. leegion pannunlappuja. Auringonkukat on harjoituspainanataa joskus vuosien takaisista käsityön taiteen opinnoista. Kyllä aika tavaran kaupittee - uskottava on. Toiseen kolmeen tuli idea leikatusta sharon-hedelmästä. Siinä "siemenkota" asettuu veikeästi poikkileikkauspinnalla. En taida viitsiä antaa näitä pannunlappuja meirämmiesten käsittelyyn, sen verran isotöisiä olivat.



Olen kauan jo suunnitellut tekeväni pussia joulukorteille. Värit eivät ole kovin jouluiset, mutta muuten tuli ihan ok. Lisäksi työn alla on pari seinävaatetta ja tabletteja. Ideaa pukkaa, mutta pakko yrittää saada jotain valmiiksi.



Setäni täyttää ylihuomenna  70 vuotta. Tein hänelle nämä TiiQ:n Kontio-sukat. Kavennukset jouduin tekemään joka kerroksella ja niistä tuli vähän töpön näköiset, mutta muuten ihan ok. Melkein kuukausi meni näitä tikutellessa, kun ei ole oikein ehtinyt. Urhot sain tehtyä muutamassa päivässä. TiiQ:n ohjeet on niin hyvin kirjoitettu, että niistä on ilo neuloa. Lisäksi palmikoissa on aina jotain jujua - ei todellakaan mitään tylsää perussukkaa.



Viikonloppuna kävin katsomassa Tampereen työväenteatterin kellariteatterissa Rakkauden vaatekaapin. SIinä viisi naista käy elämänsä iloja ja suruja vaatteiden kautta. Tykkäsin kovasti, kaiken kruunasi hyvä seura.

Yskä on kiusannut jo toista kuukautta normaalia pahempana ja se häiritsee untakin, joten on välillä vähän veto pois. Pientä lämpöä on aina välillä ja molemmat yhdessä aiheuttavat ikävää päänsärkyä.

Kysymys ja luokattoman huonoja kuvia.

Ihastuin tähän Anna Dalvin huivin yläosaan. Pingottaessani huivi kuitenkin muuttui jotenkin "enkelinsiiviksi".



Kysynpä neuvoa, miten tästä saataisiin enemmän puolipyöreä? Olisiko pitänyt pakottaa reunaosiot suorempaan, jolloin reunaosuus olisi ehkä kaventunut? Vai pitääkö purkaa ja lisätä voimakkaammin silmukoita? Näissä mitoissa huivi on noin 150 cm leveä ja 64 cm korkea eli ihan riittävän kokoinen.



Edessä huivi ei tule kovin pitkälle, mutta laskeutuu aika kivasti.



Harteille asetettuna huivi laskeutuu mielestäni kauniisti.



Keveytensä ansioista huivi ei myöskään näytä ylitsepursuavalta. Lankana on uusi tuttavuus Drops lace, jonka koostumus on 70 baby alpakkaa ja 30 mulperry silkkiä. Aivan ihanaa lankaa neuloa. Siippa otti kuvat töiden jälkeen ennen mökille lähtöään, eikä viiden jälkeen enää valo oikein riitä:(

Kehtaako tällaisen huivin antaa miehen veljen vaimolle 50-vuotislahjaksi, vai pitäisikö sitä yrittää vielä muokata jotenkin?



Pingoittelen tällaisten vaahtomuovipalasten päällä neuleitani. Olen säilyttänyt tähän asti niitä muovikassissa, jonka kahva on revennyt. Nyt hurauttelin niille kassin, joilla niitä on mukavampi kantaa kellariin odottamaan seuraavaa pingotusta.

   

Tai oikeastaan tein kaksi kassia, kun niitä tuli ostettua kerralla riittävästi. Ja totuuden nimissä on sanottava, että ei ne ihan heti yleensä edes kävele kellariin, vaan saattavat pyöriä olohuoneessa hyvän tovin, joten kivampihan on katsella puuvillakassia kuin rikkinäistä muovikassia.

Monissa blogeissa on ollut kivoja kuvakavalkadeja vuoden aikaansaannoksiin. En ajatellut tehdä laajaa katsausta viime vuoteen. Olen kuitenkin kirjannut joitan vuosia lankoja, neuleita, metrejä ja eurojakin exeliin. Viime vuonna tämä huivi mukaan luettuna olen kuluttanut lankaa 2,4 kiloa ja noin 7,5 kilometriä. Varastossa on lankoja noin 13 kg. Tarkoitus onkin kuluttaa varastoa, mutta tarvittessa voin ostaa joitan tiettyä projektia varten lankaa, ellei sitä löydy varastosta.
Tänä vuonna ajattelin myös tehdä kirjanpitoa valmistuneista tilkkutöistä ja hankkimistani tarvikkeista.

Kiitos mukavista kommenteista viimeisimpiin kirjoituksiini ja mukavaa viikonloppua.

Vuosi lähenee loppuaan

Joulunpyhinä - tai oikeastaan matkalla pohjanmaalle ja tapanin päivänä ja sitä seuraavana torstaina tikuttelin kuopukselle sukat. Lanka on mustaharmaata Novita nostalgiaa, ohje Urho-sukat, tikutettu 3,5 mm:n puikoilla ja vauhdilla mentiin. Pidän Tiina Kuun ohjeista. Siipallekin on sukkalangat ostettuna ja mallikin katsottuna, samoin itselleni. Prinsessalle valmistui sukat  Kukkaketo-langasta torstaina Rautarouvaa ja Da Vinci koodia katsellessa. Sukat on jo perillä, ei tullut kuvattua, eikä punnittua.
Perjantaina oli käytävä töissä, kun muuan herrahenkilölle piti esitellä toimintaamme. Samalla hain kotoa vähän kankaita ja lehtiä.



Levittelin tilkkutyökankaat tuvan lattialle ja selailin lehtiä. Alkaisivatkohan kuiskutella, miksi haluavat vai laitanko takaisin kaappiin? Pientä supinaa alkoi jo kuulua - saa nähdä, alkaako jotain myös tapahtua.



Minulta jäi noin vuosi sitten vaiheeseen nämä sukat. Mustaa kun on ja talvella iltaisin tekee, niin tietenkin silmukka onnistui putoamaan ja jouduin purkamaan muutaman kerroksenkin molemmista sukista ja sitten kai tuli mielenkiintoisempia projekteja. Nämä nyt olen kuitenkin päättänyt selättää. Lanka on ihanaa regia silk -sukkalankaa ja silkin ansioista tuntuu ipehmeältä neuloa. Toisaalta lanka on nyhrääntynyt jo pussissa, joten ei taida sukat olla pitkään siistit.



Perjantaina kävin lankakaupassa, kun keskimmäiseltä tuli tilaus sukista - vedensinivihreistä, solideista. No sellaistahan lankaa ei löytynyt, vain kaksi erilaista kirjavaa. Teen näistä "koevedokset" ja pidän ne itse, jos tulee ihan kamalat. Prinsessaltakin tuli tilaus - vaaleanpunaiset sukat, joissa on punaiset sydämet. Äitinsä oli sitä mieltä, että turkoositkin olisi ihan ok. Katsotaan, mitä pajassa kehkeytyy. Prinsessan (5v) ohje oli, että osta lankaa, jota voi pestä :). Tuleva käsityöihminen?

Lauantaina oli ihan kummallinen keli. Vastaranta oli hävinnyt ja maailma oli vahvassa sumussa. Päiväkävelyllä maisema näytti satumetsältä. Pakkanen nappasi hengityksen, joten nauttiminen sadusta jäi lyhyeen. Myöhemmin iltapäivällä keli kirkastui ja vastarantakin näkyi selvästi.
Kaiken hulinan jälkeen on haasteellista pysähtyä, lauantaina  olisi pitänyt taas päästä kiitämään jonnekin, kankaiden katselu, sukkien jatkaminen ja podcastien kuuntelu eivät antaneet riittävästi virikkeitä. Tuli mieleen, tarvitsenko jonkin retriitin ilman sähköisiä vempaimia - mukana ainoastaan joku kirja ja mahdollisesti yksi yksinkertainen keskeneräinen neule, jotta oppisin pysähtymään ja rauhoittumaan.

Jos joku olisi sanonut minulle, että vietän lauantai-iltaa siipan kanssa pelaten angry birdisä olisin nauranut. No, eilen illalla istuttiin vierekkäin pelaten - vielä tämä - vielä tämä - tämä on saatava läpi. Onneksi oli edes sukankudin kädessä, että siipan pelatessa sain tehtyä aina muutaman silmukan eteenpäin. Aika kului nopeasti, eikä ehtinyt mietiskellä turhia. Oli oikeastaan kivaa. Pitääköhän peli ladata myös omaan pikku Nexus7-tablettiini blogien, videopodcastien ja musiikin kaveriksi. Tabletti oli joululahjani, enkä taitaisi pärjätä enää ilman sitä:)

Tulkoon joulu

 

Olen jo pitkään suunnittellut tekeväni prinsessalle ja pikkusiskolle monitaskumekot. Sisäinen harmoniani joutui koetukselle, kun taskujen sijoitus on epäsymmetrinen. Pienempään mekkoon en saanut hihataskua, kun se oli niin pieni. Mekot ovat kooltaan 122 cm ja 98 cm. Ompelin kaupunkikotona mekot niin pitkälle, ettei tarvinnut käyttää enää saumusria. Enää oli jäljellä helman ja hihansuiden kääntö, nappien ja taskujen teko ja kiinnitys - oli siinä silti vielä aika paljon tumpuloimista. Lopputulokseen olen tyytyväinen, toivottavasti saajatkin. Pieni kipinä syttyi, josko alkaisin tekemään kaapissa marinoituneet vaatetuskankaat päällepantaviksi.



Tänään järjestelin paikat joulukuntoon, kaivoin kaapista liinat ja joulukoristeet. Lopuksi koristelin kuusen. Tänä vuonna keskimmäisen virkkaamilla tähdillä, itse tekemillän ifanttilankakoristeilla ja makramenarusydämillä. Mukaan mahtui vielä jokunen Aarikan sydän ja enkeli. Kuopus laittoi pieniä palloja ja ne olivatkin ainoat muovikoristeet.

Joulun tunnelma tulee minulle läheisten ja tärkeiden ihmisten tapaamisesta. Tämä on kolmas joulu, kun isääni ei enää ole. Muutama kyynel piti tirauttaa, kun koristelin kuusta, koska minun lapsuudenkotini perinteeseen kuului, että lapset koristelivat kuusen aattona isän kanssa. Osittain siksi, että joulupukin odotus ei tuntunut niin pitkältä. Samoin tehtiin vielä kaikkina vuosina, jolloin asuin jo muualla oman perheen kanssa. Näen sieluni silmin isäni edelleen istumassa ruokailuhuoneessa omalla paikallaan tuomassa tuttuutta ja turvallisuutta.

Kahvin jälkeen lähdemme ajelemaan Pohjanmaalle anoppilaan ja äidin luo. Joulupäivän iltana palaamme takaisin ja tapanina saamme viettää yhdessäoloa omien tyttärien ja heidän perheidensä kanssa.

Toivotan sinullekin sydämellistä ja lämminhenkistä joulua.

Joululahjontaa

Pitkään pyöri päässäni ajatus tulitikkuaskien koristelusta. Tässä on ensimmäinen versio aiheesta. Tiimissäni on töissä 17 ihanaa naista. Joulumuistamiseksi annoin kunkin valita yhden tikkuaskin tai aiemmin blokkaamani kakkupannunlapun tai kakku-/kissamukinalusen. Hyvin kävivät kaupaksi. Itselle jäi pari tikkuaskia ja mukinalustaa. 
Nyt olen vapaa-ajankodilla. Tuvassa on mukava istua takkatulen loimussa joulumusiikkia kuunnellen, kun viime viikonloppuna tehtiin joulusiivot. Vielä täytyy asetella joulukoristeet paikoilleen. Muutama lahja on vähän vaiheessa ja paketoimatta. Vähän leipomisiakin on suunnitelmissa. Kaiken kiireen jälkeen vähitellen joulumieli hiipii sisimpään. Täällä mökillä mieli aina rauhoittuu ja toivoo, että täällä voisi olla pidempään.

Tunnelmallista joulua, jos vielä ehditte täällä piipahtaa ennen joulua.