SYDÄMENLÄMMITTÄJÄ

Syksy on ollut aika haasteellinen työrintamalla, tekemistä riittää enemän kuin jaksaa ja esimiestehtävät tuovat oman värinsä toimenkuvaan. Harrastuksetkin vaativat oman "veronsa". Se valituksesta, ikäänkuin pienenä selityksenä päivitysharvuuteen.

Kuuntelen iltaisin ennen nukkumaan menoa podcasteja ja ruotsalaisten Elinin ja Karinin Stickpoddenissa oli taannoin juttua kiireestä ja stressistä. Toinen nuorista naisista oli päätynyt siihen, että päivässä on vain kolme asiaa, johon keskitytään. Ajattelin, että aika haasteellista. Kuitenkin olen alitajuisesti alkanut soveltaa asiaa. Työpäivinä työ on yksi asia, kotiin liittyvä juttu toinen ja kolmas harrastus jossain muodossa. Työpäivän aikana tulee toki tehtyä useita asioita, mutta siinäkin olen saanut rauhaa yrittää tehdä yksi asia kerrallaan ja sulkea muut jonossa olevat asiat ulkopuolelle ja yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, joskus kiireellisyysjärjestyksessä, joskus jossain muussa :). Koti näyttää myös siltä, että on keskitytty ja priorisoitu ja kuopus kysyy välillä, koska täällä pestään pyykkiä.



Tähän malliin ihastuin ensi näkemältä.



Syyskuussa olin Jyväskylässä ja lähdin liikkeelle tarvittua aiemmin, että pääsen käymään Toivolan pihassa ja erityisesti titityyssä. Sain mahtavan opastuksen kuparisepän talossa ja muutenkin käynti oli miellyttävä. Titityyssä olin ihan pyörällä päästäni, paikka oli niin tunnelmallinen, oikea unelma(työ)paikka. Mukaan lähti Louhittaren luolan ja heritagen lankaa, hiilikuitu puikot ja puikkomitta.



Sydänmenlämmittäjään lankaa kului 294 g, enegisoivaa porkkanan-väristä semisolidia Ahti-lankaa. Malli oli helppo ja nopea neuloa ja tulen varmaan käyttämään tätä tosi paljon. Toinenkin titityystä ostamani lanka on neulottu, mutta odottaa kuivumistaan, joten siitä uutta postausta vähän tuonnempana.
Pari viikonloppua on kulunut aika tiiviisti yhden yhteisprojektin kasaamisessa ja vielä on hommaa tekemättä.



Pari viikkoa sitten tein pikkumökkiin ikkunaverhot Jotexilta ostamistani verhoista. Halkaisin kaksi pitkää verhoa ja lyhensin sopivan mittaisiksi, helppoa, nopeaa ja halpaa. Musiikilliset verhot tuli, vaikka eivät olekaan tilkkutyötä. Verhotankojen löytäminen olikin haasteellista, kun en halunnut maksaa mansikoita ja pitivät jotenkin sopia tyyliin. Nämä löytyivät kodin terrasta. Vielä on sisustaminen ihan vaiheessa. Pitäisi saada nukkumasohva, niin kuopus pääsisi majoittumaan reenikämppäänsä.

"Verhot" ja lankaa

Olin viime viikonloppuna Jyväskylässä ja lähdin sinne hyvissä ajoin ehtiäkseni käymään Toivolan vanhassa pihassa ja Titityyssä. Ehdin vallan mainiosti. Sain hienon opastuksen kuparisepän talossa ja Titityystä lähti mukaani ihania lankoja. Yksi kerä Heritagen Merinosilkkiä, josta tulee hitchhiker, piti tehdä sitä vain kuoroharjoituksissa, mutta 26 porrasta on jo valmiina, toivottavasti lanka riittää kaikkiin 42:een.
Oranssista langasta tulee sydämenlämmittäjä, ihanaa Pohjan Akkaa porkkana-värissä (niitä on kolme vyyhtiä odottamassa).



Pieneen huoneeseen suunnittelin musiikkipaneeliverhoja. Testasin mallia ja ompelukset kutistuivat kahteen tyynynpäälliseen. Yhden blokin koko on noin 12,5 x 12,5 cm, oli aika hidas malli ja kankaitakaan ei olisi ollut riittävästi. Samoja kankaita ei löytynyt nettikaupoista kuin muutama. Onneksi Joteksista (en ole koskaan tilannut sieltä mitään) löytyi sopivat ikkunaverhot. Tarvii vain lyhentää ja muuten vähän muokata, kunhan nyt ensin tulevat lähisiwaan.
Ompelin vähän muutakin. Pitkästä aikaa pääsin ompelukoneen taakse ja sydän lauloi onnesta yhdessä ompelukoneen kanssa.

Pieni haveri ja normi arkea

Ei ole tullut bloggailtua vähään aikaan, kun käsityöt eivät ole edenneet ja ihan kaikkea ei voi näyttääkään.



Eräänä iltana kurottauduin ottamaan tablettia hyllyltä sängyn yläpuolelta. Tabletista sain kiinni, mutta teline mäjähti naamalle. Onneksi sain silmän ilmeisesti kiinni, koska lopputulema oli onneksi vain pieni verenpurkauma.



Pitihän sitä näyttää kuitenkin lääkärille, jos vaikka olisi verkkokalvoon tullut jotain. Sittenpä muistin, että Tampereen vaahtomuovissa on tilkkukankaita - ja kun oli se kangasvaihtokin tulossa - ja, niin kyllähän sitä 25%:n alennuksella aina muutaman kangaspalan tarvii - lohduksikin.



Tänä vuonna tyrnit antoivat lähes viisi litraa satoa. Nyt on keltaista kultaa pakkasessa ja aamuisin on jo nautittukin.



Olen aina rakastanut auringonkukkia ja vihdoin ne alkoivat kukkia.



Meillä rakentaminen hidastui huomattavasti, kun lomat loppuivat ja tautikin kiusasi elokuussa. Edellisviikonloppuna mies laittoi sähköjä ja minä vähän maalailin vaihteeksi. Viime viikonloppuna laitettiin laminaatti, siippa listoitti ja minä pesin ikkunat. Pöytä kannettiin sisään ja matto lattiaan, loppusisustus ja ikkunaverhot on mietinnässä.



Aurinkoa syyspäiviisi.

Syyspuuhia?

Kesä meni maalatessa, pääsin laskuissani 4 kilometriin asti ja sitten meni jo laskut sekaisin. Vielä olisi vähän sisäpaneelia maalattavana ja ulkoseinää, mutta osa jää jo varmaan seuraavaan kesään.



Tänä kesänä olen myös uittanut urakalla kankaitani. Alkukesän jälkeen en ole ommellut mitään, mutta kohta kaikki kankaat on kutistettu ja irtovärit huuhdeltu :D

Tässä pitäisi olla pari kuvaa pitopöydästä, mutta kun ne on siipan jossain kamerassa - yhdessä niistä monista.

Meillä juhlittiin lähisuvun voimin muutama viikko sitten kuopuksen täysi-ikäistymistä ja keskimmäisen valmistumista ammattiin. Päivä ei ollut aurinkoisin ja sen vuoksi söimme sisällä, mutta pienehköistä tiloista huolimatta mahduimme hyvin ja päivästä jäi mukavat muistot.



Aloitin tämän kanavatyön 10 vuotta sitten ja se jäi kesken, koska moni muu käsityö on mukavampaa. Mökkikylämme täytti 10 vuotta ja lauantaina oli varsin rattoisat juhlat. Viimeiset pari viikkoa olen tehnyt kanavatyötä suurimman osan vapaa-aikaani, mutta ei se silti valmistunut. Mutta sen verran innostuin, että ehkäpä...

Tänä kesänä olen käynyt ennätysmäisesti tilkkutyönäyttelyissä: Raumalla, Virroilla, Akaassa ja Hauholla (unohtuikohan joku). Näistä viimeisestä sain aika hyvän idean kanavatyön viimeistelemiseen ja se jopa saattaa valmistua sen vuoksi.

Rakennustarvikkeiden noutomatkoille oli autoneule, mutta se on harmillisesti kesken.
Sukkasatoon olisi tehnyt ihan hirveästi mieli osallistua, mutta kaapissa on ainakin kolmet keskeneräiset sukat niiden muiden keskeneräisten neuleiden kanssa - fufoilua odotellessa. Listalla on myös aika monta tilkkujuttua, jotka pitäisi saada valmiiksi tämän syksyn aikana.

Töissä on loman jälkeen tullut oltua jo niin monta viikkoa, että täytyy alkaa miettiä seuraavan loman ajankohtaa. Jos vaikka ensin ottaisi pari päivää siivouslomaa.

Tilkkunäyttelyitä

Viime perjantaina kävin Raumlaisten Tilkungoggojien näyttelyn avajaisissa. Näyttely oli tosi kiva. Paljon erilaisia töitä kauniisti esille laitettuna. Nopeat ehtivät vielä näyttelyyn joka on avoinna 27.7.2013 asti. Tänään perjantaina 10-18 ja lauantaina 10-16, Rauman kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus, Nortamonkatu 5.

Viikonlopun vietto jatkui tilkkuisessa seurassa ihanassa maisemassa, tilkkutöistä ja vähän muustakin puhuen, syöden hyvin ja viiniä lipitellen. Tapaamisesta sai taas voimia pitkäksi aikaa eteenpäin.

Matkaneuleena oli huivihattu. Lankana Puro Batik. Ohjeeseen lisätty 10 silmukkaa ja tuli omaan päähän oikein sopiva.

Kävin myös Virroilla perinnekylässä ja kirjastossa tilkkutyönäyttelyissä. Ne näyttelyt jatkuvat vielä 2./4.8.2013 asti. Huovutettuja juttuja ja tilkkuja oli yhdistelty hauskasti, esiliinoja oli tuunattu ja tilkuista oli tehty maalauksia. Näitäkin näyttelyitä voin suositella lämpimästi. Kuvat on vielä kamerassa.

Kädet on maalaamisesta niin tönköt, että tämän vähänkin kirjoittaminen oli hankalaa. Tähän mennessä olen maalannut lautaa noin kilometrin (lautaa puolet vähemmän, mutta kaikki maalataan kahteen kertaan). Rakennus etenee ja lopputulos on enemmän kuin tyydyttävä. Ja nyt kattopaneeleja maalaamaan.
Flikr oli epäkunnossa, joten piti siirtää kuvat koneelta. Vaihdan kuvat jossain vaiheessa, kun Flikr taas toimii.
Mukavaa viikonloppua :)

Käsityötä tämäkin

Elisen päivän käsityöni oli kulmalautojen maalaus. Pohjamaalattua raakalautaa oli kohtuullinen määrä, mutta maalin hierominen lautoihin kahteen kertaan otti ranteisiin tosi pahasti. Lisäksi sormet tuntuu makkaroilta ja kämmenet tunnottomilta. Onneksi huomenna ja lauantaina on luvassa jotain ihan muuta, kädet toivottavasti ehtivät kuntoutua ennenkuin paneelilautojen maalausurakka alkaa - ja sitä sorttia sitten riittääkin.



Viime lauantaina olin Parkkuun kesäjuhlassa ja kirpparipöydältä tai oikeammin korista lattialta löysin elämäni ensimmäiset wollmeiset. Eivät ole ihan samaa väriä, mutta en näistä koodeista ymmärrä oikein mitään. Jotain huivia haaveilen näistä. Romi Hillin Asterope isona huiviversiona on yksi vaihtoehto, mutta mietin vielä, pitsiä voisi olla enemmänkin kuin vain reunassa. Onko teillä Wollmeiseen vihkiytyneillä antaa hyviä vinkkejä noviisille?

Kuinka tyhmä voi ihminen olla?

Sain kuvassa keskellä olevan paneelin ja siihen liittyi haaste tehdä kassi 7/2012 tapaamiseen. Aloitin
innolla ompelemaan ja pääsin tähän vaiheeseen, jossa oli tarkoitus ommella sivusaumat ja laittaa vuori paikoilleen. Höh, toiselta puolen puuttui sivuosuus - siis kuinka tyhmä sitä voi ollakaan. Kun toinen sivukvetsappale puuttuu, pohjan leveys muuttuu, vuori, johon oli ommeltu jo taskut paikoilleen vaatii entrausta - en kyllä ala.



Vuosi vaadittiin, että sain nieltyä ylpeyteni ja alettua uudelleen toimeen. Tein siis toisen reunaosan.
Kirja, jossa tikkausmalli oli, jäi tietenkin kaupunkiin, joten malli oli piirrettävä läpi. Tässä kassin
etupuoli.



Takapuolelle kirjoin sydämen, johon olin liittänyt tekstiä.



Tein vetoketjukaitaleet, jos vaikka joskus haluaisin pitää kassin sisältöä suojassa. Vetoketju on
takkiketju, joka on noin 10 cm kaitaletta pidempi, jotta kassi on helppo avata ja sulkea. Jos ketjun ei
tarvi olla kiinni, saa liepeet nätisti auki ja kassin sisään pois tieltä.



Kassin sisällä on kaksi taskua ja renksu, johon voi kiinnittää vaikka avaimet, ettei aina tarvi kaivaa
kassinpohjalta.



Pohjan kuuden sentin leveys tuplaantui tyhmyyteni ansiosta ja osa näkyviin tarkoitettuja kaitaleita jää
piiloon alapuolelle. Tein vielä kassin sisäpuolelle kovikkeen, että pysyy vähän paremmin pystyssä.



Tässä se nyt sitten on valmiina. Kriittiset mitat korkeus 33 cm, leveys 33 cm, pohjanleveys 12 cm,
olkahihnat 61 cm, kannan kassit mieluiten olkapäällä.
Tulihan siitä lopulta ihan kiva, eikä enää harmitakaan. Oppia ikä kaikki :)