Taas messuilla

Viikonloppu sujui hyvässä seurassa. Kävimme Ateneumin Tuusulanjärven taitelijayhteisön -näyttelyssä. Kyllä on ollut pienet piirit edellisen vuosisadan vaihteessa.

Alla olevat sanat puhuttelivat meitä ja miten totta se on vielä yli 100 vuotta myöhemmin.

Kuinka suuri nautinto on tehdä jotakin  huolellisesti ja rakkaudella. Aloittaa huolella ja ajatuksella, vajoutua ja jatkaa työtä lämmöllä, jota ei mitkään syrjävaikutukset tai hätäileminen ja artistimainen turhamaisuus keskeytä ja muuta inhoksi. Tehdä vähän, mutta hyvin, tehdä niinkun paraiten tuntee, eikä ajatella suurenmoisuutta.

Eero Järnefeltin päiväkirjasta

huhtikuu 1897

Elma - messuillakin käytiin - ja onhan ne ihan erilaiset kuin Tampereen kädentaitomessut. Sattuneesta syystä harkinta hankinnoissa oli tiukalla. Ystävät saivat hankkimaan kohtuullisen tyyriin "matkustuslaukun", kun se on kuulemma ihan must. Muut hankinnat olivat pelkästään tarpeellisia :)



Eilen kävin Verkarannassa ihailemassa Neuliaisten näyttelyä ja suosittelen kaikille, jotka vaan "kynnelle kykenevät". Kuvasin töitä ja yksi katselija kysyi: "Saako näitä kuvata". Koitin vakuuttaa, että kuvaaminen on ihan luvallista. En nyt laita tähän mistään työstä kuvaa, kun siihen en ole kysynyt lupaa, mutta voi huh, mitä naiset ovat saaneet aikaan. Itse teen perinteisiä tilkkutöitä ja nämä modernit taidetilkkutyöt jaksavat ihastuttaa, mistä ne ideat pukkaavatkaan?

Tänään kävin katsomassa Terrakotta-näyttelyn Verkarannassa, näyttely päättyy viikonloppuna. Oli melkein kansalaisvelvollisuus käydä katsomassa, kun parin kilometrin päähän tulivat. Ei ole varmuutta, että koskaan pääsisi Kiinaan niitä ihailemaan.

Viikot hurahtavat nopeasti - enää kaksi aamua ja on taas viikonloppu ja vihdoin pääsee taas mökille.

Vastaus kaikkeen on 42

... ainakin linnunradan käsikirjassa liftareille

Tein Johkunlaisen idean pohjalta pöllöheijastimia. Näihin neljään meni noin 30 g bambu-puuvillalankaa 3,25 mm:n virkkuukoukulla. Näitä oli tosi hauska ja nopea virkata. Mallista poiketen en virkannut takapuolta, koska näinkin oli mielestäni riittävän napakka. Surukseni tänään ensimmäisellä työmatkalla pöllö lähti lentoon laukustani, eikä tullut takaisin :(

Arkadian Ullat ovat olleet jo jonkin aikaa todo-listallani. Sukat syntyivät nopeasti viikonloppureissulla pohjanmaalle. Sisä-/merkinlukutaito oli hukassa ja kärkeen tuli oikeaa neuletta, kun piti olla nurjaa, mutta muuten ei pahempia virheitä tullut.

Tein nämä sukat ikivanhasta Nallesta 3 mm:n puikoilla ja langankulutus oli 77 g.

Syyskuun Jyväskylän reissulla poikkesin Titityyssä ja ostin vyyhdin Heritage silk paintsia. Hitchhiker oli ollut suunnitelmissa jonkin aikaa. Aloitin neulomisen innolla ja jossain vaiheessa lanka loppui kesken. Huivi vaikutti vielä liian lyhyeltä, joten tilasin toisen vyyhdin pikaisesti. Neulominen oli tosi koukuttavaa. Lopulta lankaa kului 117 g ja kastelun ja oikomisen jälkeen huivilla on pituutta 180 cm ja leveämmässä päässä leveyttä 82 cm. Siis riittävän pitkä.

Vähästä onnellinen

Toissa viikolla ostimme ”jouluvalot” ja siippa ehti kiinnittää ne samantien parvekkeen kaiteeseen. Tulin siitä tosi hyvälle mielelle. Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä on mukava katsella valoja parvekkeella – vähän valoa loppusyksyn pimeyteen.

Minulle on ollut vuosia "must" Tampereen kädentaitomessut. Tänä vuonna – kuten monena aiempanakin – ehdin sinne jo perjantaina, kun otin lomapäivän. Olin juuri inventoinut lankani ja todennut, että varastoarvo on vähän liian suuri, joten tyydyin melko vaatimattomiin lankaostoksiin. Tavoitteena on vähän pienentää varastoa ennen suurempia hankintoja. Sukkapuffa on vihreää ja Semilla marjapuuronpunaista, vaikka kuva väittää ihan jotain muuta.

Kankainen kamppasi minut osastolleen pitkäksi aikaa, kun heillä oli edukkaita pakanpäitä ja muitakin varsin sopivia kankaita.
Tilkkutarhasta löysin ruusuista pellavasekoitekangasta ja vetoketjun kahdella lukolla ehkä johonkin ompelupussukkaan.

Jujulta löysin vihdoin Haaviston sata kansanomaista kuviokudinmallia. Esillä oli viimeiset painoksesta. En tiedä teenkö siitä koskaan mitään, mutta kirja on ollut ostoslistalla jo pitkään.

Raijamin ihanat joulukortit pelastavat minut joulukorttien väsäämiseltä kaiken muun kiireen keskellä.
Pieniä neuleitakin on valmistunut, kun joskus saisi kuvattua valoisaan aikaan.

Meinasi tulla myös haaste, kun loin toisen gmail-sähköpostitilin ja jouduin nukkumaan yön yli ja käymään töissäkin että, sain vanhan osoitteen auki ja pääsin tallentamaan postauksen. Oli jo vähällä, etten lakkauttanut uutta sähköpostia.

Karkkipussukka

Syksyllä töissä kysyttiin tekisinkö jonkun tilkkutyön pikkujouluihin arpajaisvoitoksi. Aikaa oli paljon ja hövelisti lupasin. Ajattelin kuitenkin, että perinteinen tilkkutyö ei ehkä uppoa meidän väkeen, joten päätin tehdä pari karkkipaperipussukkaa.



Aiemmin en ole näitä tehnyt, mutta kristallimuovia löytyi tarkoitusta varten. Paljon pussukoita tehnyt kiltakaveri sanoi silittävänsä paperit kiinni liimalliseen tukikankaaseen. Tein sivut valmiiksi ja sitten tuli väliin muita kiireitä ja valmistuminen jäi lähes viime tinkaan. Kristallimuovin kiinnitin aaltoilevilla tikkauksilla. Ompelu sujui teflonpaininjalalla sutjakkasti.

Kokeilin toiselta kiltakaverilta saatua vinkkiä vetoketjun kiinnitykseen niin, että pussukka aukeaa hyvin. Vähän piti pyöritellä ja täytyy tunnustaa, että yksi vetskari meni kierteelle.



Vuoriksi valitsin hauskaa kangasta halloween-henkeen ja vetskarin päähän vielä samaa vuorikangasta. Pussi olisi saanut olla leveämpi tai vetoketju lyhyempi. Ensi kerralla täytyy olla ketjut valmiina ennen pussin tekoa. Muilta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen.

SYDÄMENLÄMMITTÄJÄ

Syksy on ollut aika haasteellinen työrintamalla, tekemistä riittää enemän kuin jaksaa ja esimiestehtävät tuovat oman värinsä toimenkuvaan. Harrastuksetkin vaativat oman "veronsa". Se valituksesta, ikäänkuin pienenä selityksenä päivitysharvuuteen.

Kuuntelen iltaisin ennen nukkumaan menoa podcasteja ja ruotsalaisten Elinin ja Karinin Stickpoddenissa oli taannoin juttua kiireestä ja stressistä. Toinen nuorista naisista oli päätynyt siihen, että päivässä on vain kolme asiaa, johon keskitytään. Ajattelin, että aika haasteellista. Kuitenkin olen alitajuisesti alkanut soveltaa asiaa. Työpäivinä työ on yksi asia, kotiin liittyvä juttu toinen ja kolmas harrastus jossain muodossa. Työpäivän aikana tulee toki tehtyä useita asioita, mutta siinäkin olen saanut rauhaa yrittää tehdä yksi asia kerrallaan ja sulkea muut jonossa olevat asiat ulkopuolelle ja yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, joskus kiireellisyysjärjestyksessä, joskus jossain muussa :). Koti näyttää myös siltä, että on keskitytty ja priorisoitu ja kuopus kysyy välillä, koska täällä pestään pyykkiä.



Tähän malliin ihastuin ensi näkemältä.



Syyskuussa olin Jyväskylässä ja lähdin liikkeelle tarvittua aiemmin, että pääsen käymään Toivolan pihassa ja erityisesti titityyssä. Sain mahtavan opastuksen kuparisepän talossa ja muutenkin käynti oli miellyttävä. Titityyssä olin ihan pyörällä päästäni, paikka oli niin tunnelmallinen, oikea unelma(työ)paikka. Mukaan lähti Louhittaren luolan ja heritagen lankaa, hiilikuitu puikot ja puikkomitta.



Sydänmenlämmittäjään lankaa kului 294 g, enegisoivaa porkkanan-väristä semisolidia Ahti-lankaa. Malli oli helppo ja nopea neuloa ja tulen varmaan käyttämään tätä tosi paljon. Toinenkin titityystä ostamani lanka on neulottu, mutta odottaa kuivumistaan, joten siitä uutta postausta vähän tuonnempana.
Pari viikonloppua on kulunut aika tiiviisti yhden yhteisprojektin kasaamisessa ja vielä on hommaa tekemättä.



Pari viikkoa sitten tein pikkumökkiin ikkunaverhot Jotexilta ostamistani verhoista. Halkaisin kaksi pitkää verhoa ja lyhensin sopivan mittaisiksi, helppoa, nopeaa ja halpaa. Musiikilliset verhot tuli, vaikka eivät olekaan tilkkutyötä. Verhotankojen löytäminen olikin haasteellista, kun en halunnut maksaa mansikoita ja pitivät jotenkin sopia tyyliin. Nämä löytyivät kodin terrasta. Vielä on sisustaminen ihan vaiheessa. Pitäisi saada nukkumasohva, niin kuopus pääsisi majoittumaan reenikämppäänsä.

"Verhot" ja lankaa

Olin viime viikonloppuna Jyväskylässä ja lähdin sinne hyvissä ajoin ehtiäkseni käymään Toivolan vanhassa pihassa ja Titityyssä. Ehdin vallan mainiosti. Sain hienon opastuksen kuparisepän talossa ja Titityystä lähti mukaani ihania lankoja. Yksi kerä Heritagen Merinosilkkiä, josta tulee hitchhiker, piti tehdä sitä vain kuoroharjoituksissa, mutta 26 porrasta on jo valmiina, toivottavasti lanka riittää kaikkiin 42:een.
Oranssista langasta tulee sydämenlämmittäjä, ihanaa Pohjan Akkaa porkkana-värissä (niitä on kolme vyyhtiä odottamassa).



Pieneen huoneeseen suunnittelin musiikkipaneeliverhoja. Testasin mallia ja ompelukset kutistuivat kahteen tyynynpäälliseen. Yhden blokin koko on noin 12,5 x 12,5 cm, oli aika hidas malli ja kankaitakaan ei olisi ollut riittävästi. Samoja kankaita ei löytynyt nettikaupoista kuin muutama. Onneksi Joteksista (en ole koskaan tilannut sieltä mitään) löytyi sopivat ikkunaverhot. Tarvii vain lyhentää ja muuten vähän muokata, kunhan nyt ensin tulevat lähisiwaan.
Ompelin vähän muutakin. Pitkästä aikaa pääsin ompelukoneen taakse ja sydän lauloi onnesta yhdessä ompelukoneen kanssa.

Pieni haveri ja normi arkea

Ei ole tullut bloggailtua vähään aikaan, kun käsityöt eivät ole edenneet ja ihan kaikkea ei voi näyttääkään.



Eräänä iltana kurottauduin ottamaan tablettia hyllyltä sängyn yläpuolelta. Tabletista sain kiinni, mutta teline mäjähti naamalle. Onneksi sain silmän ilmeisesti kiinni, koska lopputulema oli onneksi vain pieni verenpurkauma.



Pitihän sitä näyttää kuitenkin lääkärille, jos vaikka olisi verkkokalvoon tullut jotain. Sittenpä muistin, että Tampereen vaahtomuovissa on tilkkukankaita - ja kun oli se kangasvaihtokin tulossa - ja, niin kyllähän sitä 25%:n alennuksella aina muutaman kangaspalan tarvii - lohduksikin.



Tänä vuonna tyrnit antoivat lähes viisi litraa satoa. Nyt on keltaista kultaa pakkasessa ja aamuisin on jo nautittukin.



Olen aina rakastanut auringonkukkia ja vihdoin ne alkoivat kukkia.



Meillä rakentaminen hidastui huomattavasti, kun lomat loppuivat ja tautikin kiusasi elokuussa. Edellisviikonloppuna mies laittoi sähköjä ja minä vähän maalailin vaihteeksi. Viime viikonloppuna laitettiin laminaatti, siippa listoitti ja minä pesin ikkunat. Pöytä kannettiin sisään ja matto lattiaan, loppusisustus ja ikkunaverhot on mietinnässä.



Aurinkoa syyspäiviisi.