Vihdoin jotain valmista

Huh huh, kun loman päättyminen ja töiden alku alkoi rytinällä. Ei ollut vähitellen mieleen muistuttamista, mitä työpaikalla yleensä tehdään tai tutustumista taas omaan työpisteeseen. Se oli täyttä menoa ensi hetkestä asti. Olin niin poikki työpäivien jälkeen, ettei mihinkään aivokapasiteettia vaativaan ollut resursseja. Kohta kaksi viikkoa on kulunut töissä, vieläkin on kiire, mutta onneksi vähän toimertuu jo johonkin kotonakin.

Viime viikonloppuna ajoin Pohjanmaalle serkkutapaamiseen. Voi sanoa, että se on jo perinteinen, kun nyt oli kahdeksas kerta. Kokoonnumme leikkimielisiin kisoihin, jonka järjestäjänä on äitin sisarusten lasten kukin sisarussarja vuorollaan. Nyt on kierros mennyt kerran ympäri, toivottavasti tapaamiset vielä jatkuvat.

Tänä vuonna kisat jäivät osaltani lyhyeen, kun piti kiitää Vaasaan YO-tapaamiseen. 55 luokkakaverista oli 30 tullut tapaamiseen. Ai miten ihanaa oli tavata vanhoja kasvinkumppaneita. Monilla piirteet olivat säilyneet niin, että heidät tunnisti heti. Joidenkin kohdalla joutui miettimään, olenko koskaan nähnyt tuota ihmistä. Pääsimme käymään vanhassa koulussamme, jonka alakerran oli vallannut musiikkiopisto, eikä se ollut tietenkään enää entisensä. Muistelimme, missä kunkin opettajan luokka oli ja mitä oli jäänyt päällimmäisenä mieleen.

Saimme nauttia etiopialaisen aterian, joka oli aika hot, vaikka kuulemma ohje kokille oli, ettei saa laittaa liikaa chiliä. Oikeaoppisesti se pitäisi syödä käsin niin, että "lätystä" otetaan pala ja sillä kaapaistaan annos, joka laitetaan suuhun. Etiopiassa ei kai haittaa, että kana keitetään luineen :) Oli eksoottinen kokemus. Viimeistään viiden vuoden kuluttua on seuraava tapaaminen. Psykologiluokkakaverimme totesi: vanhetessa vanhat ihmissuhteet tulevat entistä tärkeämmiksi ja kaikki paikalle tulleet olivat tosi iloisia tapaamisesta. Joku luokkakavereista laittoi jälkeenpäin viestiä, että seuraavana päivänä soi päässä Kelan laulu: "Meistä tuli

lääkäreitä..."

   

Aamulla hotellista herättyäni ajattelin jättää vielä jäähyväiset torille ja vapaudenpatsaalle, ennenkuin jatkaisin matkaani. Hämmästys oli suuri, kun torin olivat vallanneet kirpputorimyyjät ennen puolta päivää.

Vaasaan ajellessani huomasin, että viikonloppuna oli Isonkyrön 1700-luvun markkinat. Olen monena vuonna halunnut käydä siellä, mutta en koskaan ole ollut ao. viikonloppuna maisemissa. Kun ajelee yksin, niin voi päättää, mihin suuntaan etupyörät kääntyvät - siis markkinoille.

   

Suurin osa myyjistä ja myyntiartikkeleista sopi vanhan ajan tunnelmaan ja myyjät olivat nähneet vaivaa omassa pukeutumisessaan. Pohjalaisen (sanomalehti) mukaan myyjiä oli ennätysmäärä 155 ja

kävijöitäkin oli runsaasti huonosta kelistä huolimatta. Työnäytöksiä ja "sotanäytöksiä" oli myös

ohjelmassa. Vau - tänne täytyy päästä uudelleen. Kuvia en oikein kehdannut ottaa, ettei myyjät luulleet minun tekevän "teollisuusvakoilua".

   

Ostokseni jäivät aika vaatimattomiksi - kaksi piparimuottia ja korvikset. Paljon muutakin ostettavaa olisi ollut ja tehnyt mielikin, mutta muistin, että kotona odottaa paikkojen läpikäynti ja tarpeettoman tavaran uloskanto, joten hillitsin itseni.

Vihdoista viimein sain kasteltua pingotukseen heinäkuun puolivälissä aloittamani ja nopeasti valmistuneen huivin. Huivi on hauskan mallinen. Ohje on Moda 4/2011 -lehdestä. Lehden malliin en kiinnittänyt huomiota, se oli siinä jotenkin huonosti esillä, mutta onneksi on kanssabloggaajia, joiden innoittamana itsekin päädyin tuon huivin tekemiseen.

Ensimmäisen kerran käytin pingotusalustaksi ostamiani vaahtomuovipalasia. Yhden palan koko on 50 x 50 cm ja ne saa liitettyä toisiinsa kuin palapelissä ja vievät säilytyksessä kohtuullisen vähän tilaa. Tuli ostettua niin monta palaa, että aika isonkin työn saa huoletta pingotettua.

Käytin ohjeenmukaista Regia hand dyed effect- lankaa, jota kului 78 g. Neuloin 5,5 mm:n puikoilla, kun en löytänyt 5 mm:n puikkoja. Jos tekisin tämän huivin uudestaan, käyttäisin ehdottomasti pienempiä puikkoja.

Mammuttipostauksen lopuksi on vielä ihan pakko näyttää kummitytöltä (pian 3 v) saamani helmet. Äitinsä on auttanut kuulemma ihan pikkuisen niiden tekemisessä. Ne sopivat oikein hyvin alennusmyyntimekkoni kanssa, mutta pallukat valitettavasti vähän kutittavat, joten täytyy käyttää niitä jonkin kaulaa suojaavan vaatteen kanssa.

Onnittelut, jos jaksoit kahlata pitkän postauksen tänne asti.

Lopuksi toivottelen oikein rentouttavaa viikonloppua. Itse aion uida paljon, syödä hyvin ja ehkä vähän juoda viiniäkin.