Kyllä mummu nyt tarkenee

Mökki on melkein kuin hollin talli, kun perjantai-iltaisin pääsemme sinne - kesää lukuunottamatta. Minun paikkani on ikkunan puolella ja selkään vetää tehokkaasti, tuvan puolella siippa voi olla jopa teepaidassa ja minä palelen omalla puolellani.



Dinner in the Eifel tower shawl oli tosi helppo ja nopeasti neuloutuva huivi. Aloitin sen pääsiäisen aikaan ja nyt se on odotellut pitkään lankojen päättämistä. Tein huivista ohjetta suuremman. Pingotus oli haasteellista eli sain venyttää tosissani, että sain jokseenkin sileän lopputuloksen. Lankana oli Novitan merinowoolia vanhaa varastoa. Lankaa kului 182 g ja puikot olivat 3,75 mm. Ensimmäistä kertaa taisin tehdä knitted lacea eli myös nurjalla puolella tehtiin pitsineuletta. Jotenkin kummasti taisin sitä vääntää, kun ranne tuli kipeäksi, mutta leppyi onneksi aika nopeasti.



Puretun villatakin lanka on vyyhditty, kasteltu, keritty ja aloitettu uudelleen - toivottavasti kolmas kerta toden sanoo. Vielä ainakin on ihan hyvät fiilikset ja työ on edennyt nopeasti.

Onko elämää Johannes passion jälkeen?

Viimeisellä viikolla ennen Johannes passion esityksiä oli neljät harjoitukset. Vähän alkoi puuduttaa. Pääsiäisviikolla oli esitykset maanantaina ja keskiviikkona. Niiden jälkeen oli huikea flow. Esitykset menivät hyvin ja niistä tuli hurjan hyvää palautetta yleisöäkin oli tosi paljon, Sääksmäen kirkko ihan täynnä. Osat passiosta soivat vieläkin päässä - vähitellen laantuen.
Torstaina aloitettiin kuoroharjoituksissa kaanonien työstäminen. Kaanonit ovat monipuolisia ja voivat olla myös erittäin haasteellisia. Tarkoitus on laulaa niitä puistokonserteissa kesäkuussa.



Ennen pääsiäistä aloitin sirppihuivin. Minulla oli jämäkerä jäljellä ja halusin käyttää sen pois.



Lankakomeron Sirppi-huivi on ollut pitkän aikaa Ravelry-jonossani.



Päätin tehdä kaikki sakarat pitsineuleena, jotta lankani riittäisi.



Lopputulos on kivan ilmava. Olisin halunnut tehdä kudotun reunuksen ainaoikealla, mutta jäljellä oleva lanka ei antanut siihen mahdollisuutta.



Lankana oli Dropsin lacea ja sitä kului noin 30 g, pyöröpuikko oli 3,75.



Tämän villatakin aloitin marraskuussa 2011, kun äiti muutti kotikodista toiseen kaupunkiin. Ihmettelin, miksi neule ei edisty ja tökkii tosi paljon. Olen tehnyt sitä silloin tällöin ja se on marinoitunut pitkiä aikoja. Maali olisi jo lähellä, mutta päätin purkaa koko neuleen. Siihen liittyy erilaisia tunteita ja todennäköisesti en tulisi pitämään sitä, joten saakoon sen jonkin toisen muodon. Lanka on tosi vanhaa Nallea ja pidän vadelmanpunaisesta väristä. Olen jo katsellut uusia villatakkiohjeita.

Pääsiäisen aikaan olen ommellut kiemuraliinoja, mutta niistä on vasta päälliset valmiit. Jotain muutakin pientä on tullut näperreltyä - niistä kirjoitusta tuonnempana.

Kiitos kommenteista aiempii postauksiin, ne ilahduttavat aina kovasti.