Pientä, mutta vähän

Jo lokakuussa valmistui pari pussukkaa, joita en ole tänne aiemmin dokumentoinut. Tein elämäni ensimmäisen saranapussukan kiltakaverin opastuksella. Pussukka on vähän liian pieni padille, kooltaan 26 cm x 17 cm, mutta niin söpö. Monessa kohdassa meinasi mennä aivo solmuun ja epäilen, onnistuisiko toinen omin avuin. Marimekon markiisin tikkaaminen pehmeällä langalla otti hermon päälle, kun lanka katkesi koko ajan. Eikös sitä sanota kuitenkin, että lopussa kiitos seisoo.



Olen ostanut aika monta flex framea, mutta pussukaksi asti ei ole päätynyt yksikään. Samainen tilkkuystävä opetti myös tämän näppärän ohjeen. Toivottavasti saamme sen joskus Tilkkulehteen. Tämä pussukka on kooltaan 23 cm x 17 cm ja siinä on tehty alareunaan poikkiommel, jotta pussukassa on noin 3 cm:n pohja. Seuraavassa täytyy muutama asia parannella, niin tulee vielä parempi lopputulos. Pussukka on jo säilönyt sisäänsä monenlaisia pikkukäsitöitä ja toimii erinomaisesti. Näitä syntyy varmasti lisää.



Näihin pikkupussukoihin koko noin 11 cm x 11 cm kului aikaa näprätessä. Mitä pienempi, sitä haasteellisempi, kun alkoi vähän paremmin sujua, pitäisi tehdä sarjatyönä tusina.:) Toisessa vetoketjussa oli kova liimareuna, joka aiheutti omat haasteensa. Ohje on mukailtu pattydoo-pussukasta. Pussukat säilöivät sisäänsä siskon tyttöjen synttärilahjat.



Martina Behmin hauskat Scallo Pie -huivit syntyivät melkein yhdellä istumalla/huivi, koko noin 56 cm x 14 cm. Reunassa hauska kaarikuvio, joka näyttää virkkaukselta, mutta on kuitenkin neulottu. Lankana käytin vaaleanpunaisissa angoramerinovillaa 13 g/huivi ja lilahtavissa kasmirvillaa 17 g/huivi. Molemmat pehmeitä ja lämpimiä.

Kauluri

Ravelrysta löysin kivan Biscuit-kaulurin (linkittäminen ei nyt onnistunut). Neulominen sujui nopeasti ja näin sieluni silmillä, miten pyöräytän sen kivasti kaulani ympäri.



No, eihän se onnistunut, lörpöttää, enkä saanut sitä ollenkaan niin kivasti kuin mallinuken päällä.



Näinkin olen näitä nähnyt pidettävän, vielä mahdollisesti huivineulan kanssa.



Tämä on parasta, miten onnistuin sen pukemaan. Langat on vielä päättelemättä, pohdin hetken, puranko koko hökötyksen ja teen jonkin muunlaisen kaulurin.
Lanka on titityystä ostettua BC garnin semillaa, kulutus vajaa kaksi kerää. Lankaa on vielä kaksi kokonaista kerää ja etsiskelen sopivaa lakin ohjetta. Tämä on niin herkullinen väri, että tekisin siitä mielelläni villatakin, mutta se ei ole enää valikoimissa.



Viime viikonloppuna tilkkuystävä virkkaili kauniita värikkäitä nappeja. Suureen ääneen sanoin, että en tuollaiseen nyhräykseen ala, en edes pidä virkkaamisesta. Kotoa kuitenkin löytyi varastossa marinoituneita nappeja ja heijastinlankaa. Näitä olen sitten nyhrännyt. Heijastinlanka on aika haurasta, joten päättelyvaiheessa saa olla aika huolellinen, muuten sujuu helposti ja nopeasti.



Tampereen kädentaitomessut on minulle must - vuodesta toiseen. Kiidin ympäri halleja. Tälla kertaa oli ostoslista suunniteltuna, mutta olin antanut itselleni luvan myös heräteostoksiin.
Valkoinen BC garnin silkbloom extra finon valkoisesta tulee minulle huivi Hulluilla päivillä hukatun tilalle. Neuvonnassa sanoivat, että toimittavat vain arvotavaran eteenpäin, minun käsin neulottua huiviani ei luokiteltu arvotavaraksi. Harmaasta tulee äidille huivi hänen vahingossa pilalle huovuttamansa alpakkahuivin tilalle. Shoppelin punaisesta pitkäväriliukuisesta zauberballista tulee arkikäyttöön energisoiva huivi, on linen villasilkkilangasta henkäyksen ohut huivi ja Louhittaren luolan sininen savu halusi myös ehdottomasti mukaan. Tarvitsin villatakkeja, mutta nuo huivilangat ovat todellisia seireenejä. Villasukkakirja ja tilkkutyökirja eivät päässeet kuvaan. Kuten voit arvata Raverlyn huivimallit ovat olleet ahkeran mietinnän alla.
Kankaita minulla on jo riittävästi, mutta oli pakko ostaa muutama kiva kangas, kun sattui kohdalle.

Tilkkujuttuja

Killallamme oli lokakuussa näyttely, johon tehtiin haastetyö. Kiltalaisille jaettiin kolme kangaspalaa. Palasten lisäksi sai käyttää omia kankaita ja työn ympärysmitta piti olla 3 metriä. Päätin tehdä ison löhöilytyynyn, 75 cm x 75 cm, ja testata mahdollisia päiväpeiton blokkeja. Värityksestä tuli luvalla sanoen aika mielenkiintoinen. Annetut kankaat olivat keskellä olevien neliöblokkien valkovihreä kangas, beige kangas, jossa on kiemuroita ja keltapilkullinen kangas.



Keskustan blokki on Quilters newsletter -lehdestä. Ohjeessa blokkeja on pyöritelty moneen suuntaan. Kolmioblokit puolestaan ovat jostain saksalaisesta lehdestä.



Innostuin harjoittelemaan tikkausta ja tein sitä tunti tolkulla posket hehkuen. Aika isotöinen olisi, jos näin tikkaisi koko tilkkupeiton :)



Teimme näyttelyyn ryhmätyönä torkkupeiton. Aika monta sydäntä siihen itsekin rustasin. Peitto oli arpajaisten pääpalkintona Pirkanmaan aluetapahtuman arpajaisissa ja voitin peiton. Minä, jolla on tai siis oli maailman huonoin arpaonni.

Muutama pieni pussukka on tullut ommeltua, niistäkin pitäisi ottaa kuvat. Tänään huomasin, että inpiraatio on hukassa. Hiplasin vähän kankaita, mutta ne eivät jaksaneet innostaa aloittamaan mitään. Toivottavasti yön aikana innostus iskee ja pääsen aamusta työn touhuun.