ALIGHT-villatakki

Aloitin keväällä neulomaan tätä villatakkia ajatuksella, että jos ylkkäreissä on viileä keli, niin on jotain lämmintä pitää olla juhlamekon päälle. Olin suunnitellut tekeväni myös mekkosen silkistä tilkkuhenkeen, mutta se ei koskaan valmistunut.



Malli on Amy Herzogin Alight, custom fit tyyliin tehty eli laajensin vähän pääntietä, lisäsin napit ja kavensin hihoja. Aloituksen tein kolmeen kertaan, vaikka tein ison mallitilkun, en saanut kokoa täsmäämään. Rippusen isompi olisi saanut lopulta olla. Lanka on ihanaa Manos silk blen finoa, 30 % silkkiä ja 70 % villaa. Sitä kului 274 g. Lopulta päädyin 3,5 mm:n puikkoihin, vaikka langan oma suositus oli 3 mm. Olisikohan tiukempi neulos estänyt nyppyyntymistä, jota on harmillisesti tullut jo muutaman käyttökerran jälkeen.



Lisäsi pitsilehtiin kuparinvärisiä helmiä ja sopivat napit löytyivät Koskikeskuksen Merletosta.



Kuva vielä takaa. Edessä ja takana on kavennukset ja lisäykset istuvuutta parantamassa. Tykkään kovasti.

Tyynyjä

Nämä tilkkupinnat esittelin joskus. Jäivät jostain syystä vaiheeseen.



Kuopus sanoi, että kyllä sohva kaipaa tyynyjä :) Joten lomalla sain vihdoin pinnat tikattua ja viime viikonloppuna valmistettua tyynyiksi.



Tässä vielä kuva huoneen sohvakulmauksesta. Mies rakenteli vuodevaatelaatikon seinäpaneelien lopuista. Valmiit laatikot olivat hänen mielestään liian heppoisia. Onneksi alla on pyörät, taas jäisi minulta laatikko nostelematta. Hän teki myös naulakon, jossa on takorautaiset koukut. Täytyy kuvata niitä joskus erikseen. Lattialla on äidin tekemä matto. Se oli pitkään isän työhuoneessa ja ihailin sitä niin usein, että äiti antoi sen minulle.

On mukavaa, kun saa keskeneräisiä projekteja valmiiksi. Vaikka vielä niitä tuolta kaappien kätköistä löytyy epälukuinen määrä sekä tilkkutöitä että neuleita.

Edelliseen kellopostaukseen liittyen. Ostin Ikeasta kellon, jossa oli isommat viisarit. Siippa kiinnitti koneiston ja viisarit ja pienellä säädöllä kello pelittää oikeasti. Kiitos postausta kommentoineille.

Katso keittiön kellosta

Ostin muutama vuosi sitten Tanskasta muistaakseni Fat quarter -lehden, josta sain idean tähän kellotilkkutyöhön. Meillä on keittiössä kolme kelloa, jotka ovat kaikki eri ajassa. Keskimmäinen kysyi joskus käydessään, miksi mikään kello ei ole ajassa ja siitä lähti ajatus upottaa kello tilkkutyöhön.



Kesti aikansa keräillä musta-valkoisia kankaita (eivät ole minua, koska rakastan värejä).



Killalla oli Keittiö-aiheinen näyttely viime syksynä, mutta siihen työ ei valmistunut. Tikkaukset veivät tosi paljon aikaa. Vaikka olen tehnyt tilkkutöitä jo aika kauan, tikkaus on aina kaikkein haasteellisin vaihe.



Oli hauska keksiä tikkauksia kankaiden mukaan ja annoin työn viedä mukanaan. Työ kertoi edetessään, miten se haluaa tulla tikatuksi.



Muutaman alueen tikkaus, reunan tikkaus, polvekenauha ja reunan kanttaus jäivät tähän kesään.
Aika tikittää vääjäämättä kulkuaan. Lauantaina kävimme muuttamassa kuopuksen opiskelupaikkakunnalleen. Alkaa tyhjän pesän vaihe. Luopuminen sattuu.

Kesähattu ja sukat

Ostin Susulta suojakerroinlankaa (Sun City Protec) Anjalinin lankakaupasta. Virkkaan tosi vähän ja kysyin myös ohjetta. Sainkin lierihatun ohjeen. Minulla on aika tiukka virkkauskäsiala ja 3,5 mm:n koukku oli hukassa, joten 3,25:lla oli pärjättävä. Ohjeessa oli kauniita pitsikaaria ja kunnon lieri. Halusin kuitenkin jotain vähän yksinkertaisempaa. Ohjeen aloituspyörylä oli hyvä, mutta isoon päähäni tarvittiin vielä kaksi lisäyskerrosta. Jotta virkkaaminen olisi mielekkäämpää, otin mallikirjasta kerroksen, jossa on ristiin virkattuja pylväitä. Helppoa, mutta tuli vähän tvistiä kiinteäsilmukkakerroksiin. Lieriä varten lisäsin silmukan joka neljännestä silmukasta ja vielä pylväskerroksen jälkeen joka 10. silmukasta. Reunaan rapuvirkkauskerros ryhdittäjäksi. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Lankaa jäi toinen kerä, joten samoilla sävelillä virkkasin kesähatun myös kummitytölle.



Myös sukkalanka pääsi hetimiten puikoille. Otin vinkkiä Hepsiltä ja Wendyltä eli pitsikuvio on Dead easy -sukista, gusset heel -kantapäällä (ranskalainen?). Varren pituus on noin 5 cm resorin kanssa. Aloitin sukat samasta väriraidasta ja harmitus oli suuri, kun toisen sukan varresta puuttui vihreä raita (värjäysvirhe?). Lanka siis Fortissima Mexico cotton stretch, puikot 2,25 mm ja langankulutus 56 g. Näistäkin tykkään.

Nyt pitää siirtyä pensselin varteen, että saa ylimääräiset roinat terassilta pois. Illalla on taas luvassa sadetta ja salamaa.

Kesälomamatkailua ja shoppailua

Tänä vuonna kesälomamatkailu on ollut kotimaan matkailua. Reitin varrelle on sopivasti :) osunut tärkeitä pysähtymiskohteita. Serkku kutsui meidät käymään vapaa-ajankodillaan Hangossa. Kaupunki näytti meille parhaat puolensa, uimme meressä, ihailimme auringonlaskua ja kävelimme pitkin rantakallioita. Äärimmäisen ihana pikkukaupunki, jossa voisi viettää enemmänkin aikaa.
Matkalla Hankoon ensimmäinen pysähdyspaikka oli Forssan Kankainen. Suunnitelmissani on päiväpeitto väriskaalana sininen - terrakota - lila, jeps älkää pyörtykö. Lopputulos ei ole ihan lähiaikoina täällä esittelyssä, mutta olen aika tohkeissani - hyviä ideoita on löytynyt lehdistä.



Olen jo pitkää halunnut tavata sielunsiskoni Susun. Meillä on yhteistä ainakin mökkihöperyys, rakkaus lankoihin ja vesi. Poikkesimme siis Salossa Anjalinissa. Tarvelistalla oli Sun City Protector -lankaa ja puuvilla-villa sukkalankaa. Edellisestä oli tarkoitus tehdä aurinkohattu ja mukaan sain myös ohjeen virkattuun päähineeseen. Sukkalangat oli juuri tuntia ennen alennettu - mikä uskomaton moukan tuuri.



Paluumatkalla poikkesimme Humppilassa Tilkkutexissä. Teemana oli edelleen päiväpeittokankaat - hyvä kokoelma lähti mukaan sieltäkin.



Lapualla on Lapuan Kankureiden poistomyynti kerran vuodessa 2 päivää heinäkuussa. Suvulta olen asiasta kuullut, mutta aiemmin en ole käynyt.  Tänä vuonna suunnittelin reissun Pohjanmaalle kyseisten päivien aikaan. Naisia oli kuin meren mutaa ja samoin tavaraa. Ensikertalainen oli kuin Liisa Ihmemaassa. Ostoksiini olen oikein tyytyväinen. Vasemmassa reunassa on kotoa muuttavan kuopuksen opiskelijaboksiin tarpeellista tavaraa, keskellä itselle ja tyttärille liinaa ja kaitaliinaa ja oikealla joitain pyyhkeitä omaan tai muiden tarpeisiin. Siippa sanoi, että taitaa tulla vuosittainen reissu. Ehkä vielä joskus sinne suuntaankin. Kassajono kiemurteli kutomakoneiden välissä ja matkan varrella oli juomapisteitä - vettä ja kahvia, ilmaisia arpoja ja mukavaa tunnelmaa. Tunnin jonotus meni hujauksessa. Myyntitapahtuma oli hyvin järjestetty, vaikka jonottaa sai monessa paikassa. Oma keräilykassi kannattaa varata mukaan.



Saman reissun paluumatkalla kävimme Keskisen kyläkaupassa Tuurissa. Jonkun kädessä näin Sun City Protector -lankaa ja koska aiemmat ostokseni oli jo virkattu hatuiksi, en voinut vastustaa alelankojen hankintaa. Kuvassa värit ovat kummalliset - alavasemmalla on sinivihreä lanka ja oikeapuoleiset ovat puhtaan liloja.

 

Killinkoskella poikkesimme tilkkunäyttelyn lisäksi Inkan tehtaanmyymälässä. Siellä oli jos minkälaista nauhaa - joustavaa ja joustamatonta, ihan meni pää pyörälle. Kuvassa on kolmen sekalaisen pussin sisältö käärittynä - hinta yhteensä 9 €. En laskenut metrejä, mutta edullisesti sain ja näistä riittää jaettavaksi tyttärillekin.

Ei kotimaan matkailukaan ole ilmaista, mutta onpa talven varalle taas tarviketta.

Päiväretki TilkkuVirroille

Kävimme eilen kuten niin monena vuonna aiemminkin ystäväni kanssa Virroilla tilkkutyönäyttelyissä. Perinnekylän makasiinin alakerrassa on kolmen taitavan tilkkuilijan näyttely. Eijan töitä en ole kovin paljon aiemmin nähnyt, mutta taidokkaita olivat hänenkin työnsä. Kaija on kehittänyt ihan oman tyylinsä huovasta ja huovutetuista tekstiileistä. Niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Maijan töissä oli käytetty kierrätystekstiilejä. Maijan töiden kohdalla huokailen sitä luovuuden määrää, joka yhdestä ihmisestä voi kummuta.



Makasiinin toisessa kerroksessa oli viime kesän kurssilaisten töitä ja  muutama niistä jäi erityisesti mieleeni.



Makasiinin toisessa kerroksessa oli Tuija Vähävuoren kurssilaisten töitä, oivaltavaa tilkkuilua, kuten esimerkiksi ohuelle kankaalle tikattu puun siluetti, jossa oli nähtävissä myös kasvojen sivukuvia.

Marttilassa on Liisa Toukomaan myyntinäyttely. Liisa on pitkän linjan tilkkuilija ja hänen värien kayttönsä on huikaisevaa.

Virtain kirjastossa on näytillä Tilkkutanssit-kilpailun voittajatyöt.



Killinkoskella oli myös tilkkutyönäyttely. Killinkoski on 20 km Virroilta Ähtäriin päin ja muutaman hetken mietin, jaksetaanko vielä ajaa kotoa poispäin. Kyllä kannatti poiketa. Töissä oli hauskoja yksityiskohtia pitsejä, nappeja jne. Näyttely oli kaunis kokonaisuus. Samassa pihapiirissä on myös Inkan nauhatehtaan tehtaanmyymälä, pari museota ja iso kirpputori, kahvilaa unohtamatta.

Suosittelen suuntaamaan auton nokan Virroille, nähtävää riitti ja sormet syhyävät tilkkujen pariin. Näyttelyt ovat avoinna vielä perjantai-iltaan asti, Brittan näyttely vain torstai-iltaan.
Tämä saattoi olla viimeinen TilkkuVirrat kesä - jatkossa täytynee keksiä jokin muu kesäretkisuunta.

Ukonilmaa odotellessa

Tein aamupäivällä nämä neljä patalappua. Ne saavat uuden kodin loppuviikosta. 
Ukkoskuuroja on lupailtu, saa nähdä. Välillä aurinko paistaa täydeltä terältä ja välillä sataa ropsauttaa. Pääilmapuntarini alkaa ennustaa huonompaa ilmaa.
Päässä pyörii miljoona ideaa ja keskeneräiset työt huutelevat laatikoista. Mihinkähän sitä tämän jälkeen ryhtyisi?