Tanssiaiset

Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Vanhemmat järjestivät lauantaina abiturienteille tanssiaiset, kuten niin monina vuosina tai vuosikymmeninä aiemminkin. Paikalle oli saapunut yhteensä 270 abia, omaista, tuttua tai muuten vaan juhlimisesta innostuneita.
Abit olivat järjestäneet loistavan ohjelman Strömsöön tyyliin - vai eikö kaikki mennytkään siten.
Ala-asteen opettaja muisteli pikkuoppilaiden vaiheita neljän ensimmäisen vuoden ajalta. Toinen opettaja ja myös abin äiti piti liikuttavan puheen nuorille. Ruoka oli hyvää ja juomassakaan ei ollut valittamista. Mukavaa rupattelua tuttujen kanssa ja tanssilattialla pyörähtelyä. Onnistuneen illan mausteet olivat kasassa.



Ostin itselleni elämäni ensimmäisen pitkän juhlapuvun. Edellisen juhlapuvun (15 vuotta sitten samoihin juhliin) tein yhdessä äitini kanssa. Kun laitoin puvun päälleni, se tuntui heti omalta.



Kampaus hämäsi joitain tuttuja niin, ettei vätmeinanneet tuntea minua. Tästä perspektiivistä se ei näytä niin hyvältä kuin kuvittelin. Mutta olihan se mukava äidinkin viettää prinsessapäivää. Toukokuun lopulla ei taida ehtiä prinsessoimaan. Ajatukset viivähtävät jo tulevissa ylioppilasjuhlien valmisteluissa ja syksyssä, jolloin pesä tyhjenee.

Seuraavalla kerralla taas jotain käsillä tehtyä.

Puikkojen vapautus #2

Tällä kertaa sain vapautettua 2,25 mm:n pyöröt ja sukkapuikot. Nämä ovat olleet puikoilla yli kaksi vuotta.Ihastuin malliin heti ostettuani Stephanie van der Lindenin kirjan AROUND the WORLD in KNITTED SOCKS. Aloittelin sukkia 13.6.2011 kesäyön hullutukseen - onneksi langat on exelissä, muuten en olisi muistanut, ohjeeseenkaan en ollut laittanut aloituspäivää, kuten nykyisin tulee tehtyä. Lanka oli yön mustaa ja näytti nyhtääntyvän jo kutoessa. Työ vaati keskittymistä sillä jokainen kerros oli erilainen ja 16 kerroksen mallikertaa en oppinut ulkoa, muutamalla välikerroksella oli myös kavennukset. Kun sitten kaivoin työn esiin, puikot olivat osittain karanneet ja kesti vähän aikaa selvittää missä ja millä kerroksella olen. Lopulta sukat valmistuivat aika nopeasti.



Malli on Scent of Lavender, Ranskasta. Koko 38-39. Regian villa, silkki, polymidi -lankaa kului 65 g.



Nyt olen sanan varsinaisessa merkityksessä mustasukkainen. On ne vaan niin kauniit - malttaako käyttääkään?

Uudet verhot ja puikkojen vapautus

Lauantaina pääsi viimeisen kerran kastautumaan ennen ja jälkeen saunan avoveteen, eikä se enää kovin iso aukko ollut. Nyt pitää odotella jäiden paksunemista niin, että siippa pääsee avannon tekoon. Komea kehys on jo odottamassa.



Olin kuolannut Eurokankaassa pitkään yhtä kaunista brodaarattua verhokangasta. Sitten kun vihdoin sain päätettyä, että ostan kankaan, kävi niin, että kangasta oli jäljellä vain yhteen verhoon ja malliverhoon.
Onnetonta on, että meillä on hieman normaalia korkeampi huonekorkeus, joten malliverho oli liian lyhyt, sitä piti jatkaa. Kaksi mittaa verhoa ei olisi kovin hyvin peittänyt seinää, joten piti katsoa mitä muita vaihtoehtoja olisi. Tuo vaalea yksivärinen oli pakalla aivan saman väristä kuin brodeeratun verhon toinen raita. Kangas oli 3 m leveää, joten sitä tarvi ottaa vain yksi verhon mitta - toisaalta se piti halkaista ja päärmätä reunat.
Kankaat rönöttivät nojatuolissa varmaan kolme kuukautta, enkä saanut tartuttua toimeen. Uudenvuoden päivänä päätin selättää kankaat ja laitoin olohuoneessa kaiken mahdollisen sivuun, pyyhin lattiat ja aloin konttia. 25 kertaa kävi mielessäni, miksi olin niin pihi, etten jättänyt verhoja ommeltavaksi. Urakka valmistui ja siippakin totesi, että oho kylläpä ilme muuttui. Pidän verhoista kovin, eikä kuva tee oikeutta niille.



Minulla on epämääräisiä keskeneräisiä neuleita jemmattuna sinne ja tänne ja puikot ja vaierit on aina loppu, kun tarvisin jotain tiettyä kokoa. Kuvan mukainen neule oli jäänyt pääntiekaarrokkeeseen, kun halusin siitä avaramman, mutta sitten oli kai aivot menneet solmuun. Oli kyllä joku ajatus, miten jatkaa, mutta nyt en enää halunnutkaan tuollaista puseroa. Siispä vapautin 2 x 3,75 mm:n puikot ja 2 vaijeria ja aloin keriä. Ajatuksen poikanen langalle on jo uudesta projektista, mutta ensin niitä muitakin puikkoja pitää vapauttaa :)

Voihan kantapää

EDIT: Olin ladannut kuvat vahingossa slide show -muodossa Flickristä, kun siihen oli tullut jokin uusi täppä :)



Sain siipalta nämä kirjat joululahjaksi. En ole vielä ehtinyt syvällisesti perehtyä Amy Herzogin kirjaan. Täytyy ilmeisesti aloittaa kuvaamalla ja mittaamalla "torso" ja ihmetellä, minkä mallinen neule parhaiten sopii meikäläiselle.
Vuonna 2013 sain kulutettua noin 2,6 km lankaa yhteensä 6,9 km. Langoista valmistui 13 pari sukkia, 4 huivia, villatakki ja bolero. aika vaatimaton saavutus, kun mielestäni koko ajan on jokin kudin kädessä.
Yleensä en tee uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna lupasin itselleni vapauttaa puikkoja keskeneräisistä töistä. Minulla on krooninen pula 3,5 - 4 mm:n puikoista ja vaijereista, vaikka minulla on niitä mielestäni kohtuullinen määrä. Varastossa on lankoja noin 12 kg, joten niistäkin syntyy aika paljon neuleita ennen kuin on tarvetta ostaa uutta lankaa.



Olimme 2011 joulumarkkinoilla Düsseldorfissa ja ostin sieltä Regian Conserto color -sukkalankaa. Aloin joskus viime vuoden puolella kutoa siipalle sukkia. Joulusukkien valmistumisen jälkeen, otin nämä työn alle. Ensimmäinen sukka oli valmis ja toinen oli kantapäässä, mutta kantapäistä tuli erilaiset.



Tein toisen sukan valmiiksi ja purin ensimmäisen kantapäähän asti. Siippa lohdutti, että tuo on taloudellista kutomista, ei kulu paljon lankoja, mutta voi viettää aikaa rakkaan harrastuksen parissa. Itse en kyllä ollut ihan samaa mieltä.
Malli on Vice Versa, lankaa kului 74 g. Tällaiset olen kutonut kerran aiemminkin veljelleni synttärilahjaksi.



Varren yläpäässä oli vähän vaihtelua; helmineuleraitoja ja erilailla rytmitettyjä nurjia ja kierrettyjä oikeita. Kesken neulomisen 2,5 mm:n puisen knitpro-puikosta katkesi pää ilman ennakkovaroitusta. Ilmeisesti oli saanut jossain vaiheessa viikottaisten muuttojemme aikana siipeensä ja tuli tiensä päähän. Täytyy näköjään olla huolellisempi, mihin puikot jättää ja miten ne pakkaa.



Kun sukat oli valmiit, tutkailin vielä kerran ohjetta ja totesin, että ensimmäinen kantapää olisi lopulta ollutkin se oikea. En enää alkanut purkamaan, mutta näyttää se tämäkin kantapää istuvan siipan jalkaan.

Joulun jälkeen

En ehtinyt enää tulla toivottelemaan hyvää joulua, kun joulun alusviikolla oli kaikenlaista sutinaa.
Tiistaina prinsessalla ja pikkusiskolla oli joulujuhlat. Voi että pienten juhlat on ihania. Ohjelmassa oli perinteisten Lucian yms. ohella esim. sirkusta ja "tätien" esittämä pingviinitanssi.
Perjantaina oli vuorossa kuopuksen viimeinen koulun joulujuhla, jossa kuopus - poikalapseni - oli Lucia :)
Joulukuusen koristelivat keskimmäinen ja kuopus kulta-valkoiseksi. Pitsitähdet on keskimmäisen virkkaamia.



Tänä vuonna minulla oli "sukkasulkeiset" 10.11.-28.12. tein 7 paria sukkia lahjaksi. Apen Merenkulkijat ja anopin ja äitin Arkadian Ullat olen esitellyt jo aiemmin.



Joskus olen ollut sitä mieltä, että maailmassa on niin paljon sukkaohjeita, että samoja sukkia ei kannata tehdä moneen kertaan, no tänä vuonna hylkäsin tuon ajatuksen. Kaikki sukat ovat TiinaQn malleja.



Esikoisen Kiertoradalla ja miehensä Otto-sukat, Nallesta ja Seiskaveikasta. Ohjeet ovat ihanan selkeät ja niistä on ilo kutoa.
Myös keskimmäisen miehelle tein siniharmaat Otto-sukat.



Keskimmäisen Kiertoradalla-sukat eivät valmistuneet ihan jouluksi, mutta heti sen jälkeen ja pääsevät postin kuljetettavaksi maanantaina. Vähän arvailin, tuleeko Fabelista liian sekavat niin, ettei pitsiraita erotu.



Mielestäni näistäkin tuli kuitenkin kivat.



Harvinaista herkkua neulojalle on neulelahja. Äiti oli tehnyt minulle kämmekkäät, jotka sopivat erinomaisesti talvitakkiini.

Pohjanmaan kierroksen jälkeen olemme rentoutuneet mökillä. Katuvalottomassa paikassa päivä on tosi lyhyt, eritoten pilvinen päivä. Olen nukkunut poskettoman pitkiä öitä, lukenut blogeja, kuunnellut podcasteja ja kutonut siipan sukkaa. Eilen kävin tunnin sauvakävelyllä ja kohta taidan suunnata taas ulos. Uusi vuosi ja kuntokuuri alkavat, niin juntturaan on selkä mennyt ahkerasta neulomisesta. Vähän velvollisuuksiakin olisi ollut, mutta syksy on ollut rankka ja päätin, että olen laiskotteluni ansainnut ja koneella istuminen alkaa vasta töiden alettua. Tänään pitää taas pakata tavarat ja lähteä kaupunkiin. Onneksi on vielä pari lyhyttä viikkoa luvassa.

Mukavaa loppuvuotta sinulle ja onnistuneita käsitöitä ensi vuodelle.

Lahjuksia

Siskon tyttö täytti joulukuun alussa maagiset 7 vuotta. Mitä keksiä lapselle, jolla huone ja kaapit pursuilevat kaikkea mahdollista. Tyttö esitteli kesällä onnellisena uutta puhelintaan. Siispä pussukka yhteydenpitovälineelle.



Vähän meni arvailuksi puhelimen koko, vaikka tiesin suunnilleen mallin, netistä ei löytynyt kriittisia mittoja. Pussukka on todennäköisesti liian leveä, mutta toivottavasti sopivan korkea. Läpän muotoilu aiheutti pientä haastetta :) kantohihnassa on vinonauhan sisällä anorakin nyöriä, toivottavasti tuntuu kaulassa mukavammalta. Pakettiin vielä vähän pehmotarroja - toivottavasti kelpaa.



Puikot ovat viuhuneet ahkerasti. Apelle tein terrakotat Merenkulkija-sukat. Aiemmin tekemäni ovat kuulemma hyvät yösukat, toivottavasti nämä nyt tulevat päiväkäyttöön. Kuvassa sukat vielä kastelematta ja oikomatta muotoonsa.



Tässä vielä kuva viime postauksessa olleista äidin ja anopin Arkadian Ullista kuosissaan.
Lahjahääräilyt jatkuvat edelleen.

Viides kerta toden sanoo

Itsenäisyyspäiväviikonloppu on kulunut siipan kanssa rauhallisesti mökillä.
Itsenäisyyspäivän päätin ottaa rennosti harrastellen ja illalla "linnanjuhlia" katsoen. Tampere-talon vastaanotto ja erityisesti konsertti oli vaikuttava. Nautiskelimme konsertista kuohuviiniä ja juustoja siemaillen ja maistellen.
Tänään lauantaina ehdittiin tehdä perusteelliset joulusiivot. Huomenna ripustetaan ainakin jouluvalot ikkunoihin.
Huomenna on vielä aikaa lepuuttaa ja illalle olen hankkinyt liput Hectorin konserttiin.
Tässä iässä pitäisi viikonloppu olla aina 3-päiväinen, että ehtisi toipua työstä, harrastaa ja tehdä jotain välttämättömiä puuhia.



Siippa teki perjantaina lumitöitä ja oli samalla tehnyt iloiset talonvahdit. Toivottavasti säilyvät pitkään.



Aurinkokin näyttäytyi hetken käydessäni laiturin nokassa haistelemassa ilmaa.



Eikös tätä voi jo voisi sanoa avannoksi, niin pieni aukko on enää jäältä valtaamatta. Pinnalla oli jäähilettä, joka piti kauhoa pois ennen kuin pääsi kastautumaan siivouksen jälkeen.



Me olemme mökkinaapureistamme pisimpään vuodesta järvessä kävijöitä, kuitenkin meillä oli viimeisenä valot rantaan - ne ovat olleet paikoillaan vasta pari vuotta. Syksyn pimeinä suuntasimme lyhtyjen kanssa rantaan kuin tonttu-ukot. Olin kerrankin terassilla kameran kanssa sinisen hetken laskeutuessa.



On täällä vähän kudottukin. Sukat littanana eivät anna oikeutta kauniille mallille, mutta en halua venyttää niitä jalkoihini, koska saajilla - äidillä ja anopilla - on minua pienemmät jalat. Kuvittelin, että kun olin oman parini jälkeen neulonut jo kolme sukkaa, melkein osaisin mallin ulkoa. Neljäs sukka oli jo loppuvaiheessa, kun huomasin, että etupuolen kuvio menee jotenkin kummallisesti. En edes yrittänyt katsoa, missä kohtaa olen tehnyt virheen, vaan aloitin uuden sukan ja seurasin tiiviisti ohjetta ja erityisesti kaavioita ja tällä kertaa näytti että sain keskenään samanlaisen parin. Arkadian Ullat on neulottu Nallesta. Tiiq:n mallit ovat ihanan koukuttavia, tuntuu että työ etenee kuin siivillä, kun täytyy kutoa vielä kerros ja vielä kerros...