Kolmas kerta toden sanoo...

...vai vaikeuksien kautta voittoon.



Purin villatakin tekeleen ja aloitin uuden 9.4.2013 ja meinasi jo usko loppua kesken, että tämä koskaan valmistuisikaan. Ohje on Knittysta Laura Chaun Amelia ja olin jo pitkään halunnut tehdä sen. Arvelin, että takki voisi olla liian lyhyt, joten tein virkkausaloituksen ja aloitin suoraan "mallineuleesta". Koska lankani ei ollut saman vahvuista kuin ohjeessa, pääsin säätämään heti alusta asti. Neuletakki tehtiin kainaloihin asti yhtenä neuleena, paitsi reunakaitaleiden silmukat jätin ohjeesta poiketen tekemättä ja tein ne lopuksi ylhäältä alas.



Hihat tein ohjeen mukaan alhaalta ylös, mutta kun sain kaikki osat yhdistettyä ja neule odotti pääntiekaitaletta, totesin hihat liian ahtaiksi. Kudoin siis hihat uudelleen ylhäältä alas. Pääntie ohjeen mukaan toteutettuna roikauttu pääntien liian avaraksi, joten säädin myös pääntien lisäkerroksin ja nyt se on jokseenkin tyydyttävä. Nappilistakaitaleita sain myös säätää aika pitkään ennenkuin ne eivät kiristäneet. Päädyin tekemään ne puoli numeroa paksummilla puikoilla kuin muuten.



Oli aika poimia silmukat virkkausaloituksesta ja lähteä tekemään alaosaa ylhäältä alaspäin. Ei sekään mennyt kuin Strömsössä. Kierteinen oikea ei asettunut kohdalleen mitenkään päin kiepautettuna. Siitä jäi ruma raita neuleeseen, päätin, että antaa olla. Hullu ei huomaa ja viisas ei puhu mitään. Varmaan jo arvaat, että myöskään helman edestakaiskaitale ei mennyt tuppeen. Tein sen ensin 4 mm:n puikoilla, kuten nappilistat ja sehän tietenkin lörpötti niin, että oli pakko purkaa ja tehdä 3,5 mm:n puikoilla.
Tänä aikana olisin siis ehtinyt tehdä melkein kaksi villatakkia. Takki valmistui jo toukokuun loppupuolella.
Lanka on jotain tosi vanhaa Nallea, kulutus 442 g, puikot 3,5 mm, paitsi napituskaitaleet 4 mm. Lanka oli aika rouheaa ja seassa oli "olkia". Mammutin ohjeella liotin neuletta etikkavedessä ja vielä pesin villapesuohjelmalla. Neule pehmeni ihan mukavasti. Nyt on vähän liian lämpimät kelit, mutta kyllä kelit taas viilenee. Kumpiaan väri ei ole ihan oikea, kuvaisin sitä vadelman punaiseksi.

Mulla on ollut konerikkoja. Isompi tietsikkani, jolla käsittelen kuviani ja bloggaan, alkoi tarjoilla sinistä näyttöä. Menin vähän kipsiin, kun valokuvani olivat pitkältä ajalta varmuuskopioimatta. Koneen luotettavuustaso alkoi olla sitä luokkaa, että oli saatava uusi kone. Siippa yritti ylipuhua macin käyttäjäksi, mutta ajattelin, että on niin paljon asioita vaiheessa, että ehkä sitten seuraavaksi. Tässä koneessa on windows8 ja se on niin haasteellinen käyttää, että macin opettelu olisi mennyt samalla vaivalla.

Samaan syssyyn hajosi joululahjaksi saamani pikku tabletti, jolla olen lukenut blogeja. Sen chromen välilehdille olin säilönyt vinkkisivuja, joita olin eri blogeista bongannut, siinä meni nekin. Tabletissa on vielä takuu voimassa, joten toivottavasti saan korvaavan kapistuksen tilalle, kun en ollut sitä mielestäni kaltoin kohdellut.
Joitain aikoja sitten liityin vihdoin facebookiin. Siellä on hauska, kun voi tykätä, eikä tarvitse kirjautua kommenttilootaan jättämään puumerkkiään. Olisipa hyvä, kun niin voisi tehdä blogeissakin, tulisi useammin kommentoitua tai siis tykättyä, jos ei olisi mitään erityistä sanottavaa.

Google reader lopettaa kuun vaihteessa, joten kohta on kiire pelastaa kaikki osoitteet, jotka haluaa tallentaa ja keksiä jokin muu näppärä lukupaikka. Jostain oli jollain kokemuksia. mutta en nyt muista mikä se oli. Kaikenlisäksi joku alkoi pommittaa blogiani, niin että oli pantava sanavarmistus päälle, kun viestejä tuli useita päivässä.
No jos jaksoit lukea vuodatukseni tänne asti, lupaan, että ensi kerralla tulee siistä kertomus ja mupinat sikseen.

Aurinkoisia kesäpäiviä meille kaikille :)