Kotimaan matkailua

Tänä kesänä olemme olleet mökkihöperöinä ja minun rauhattomalle sielulleni se on ollut haasteellista. Tekemättömiä töitä on roppakaupalla, mutta mieli halajaisi koko ajan liikkeelle, mutta kuitenkin toinen puoli minusta haluaisi rauhoittua mökille. Siippaa taas ei saisi millään mökiltä puutöidensä luota liikkeelle (esittelen myöhemmin hienon laatikon ja polttopuusuojan).
Viime viikolla lähdimme kuitenkin liikkeelle ja kävimme anoppilassa. Anopilla on vihreä peukalo. 80 vuodestaan huolimatta, hän jaksaa edelleen vaalia kukkapenkkejään, joita on useita. Alla kuvakavalkadia kukkapenkeistä ja vielä innostuin kokeilemaan makrokuvausta yksityiskohdista. Tähän en ikinä pysty, mutta nautin hänen kukkapenkeistään, joille kuvani eivät valitettavasti tee täyttä oikeutta.
















Korjasimme luukun sivistyksessä ja kävimme Raippaluodossa. "Uusi silta", joka vihittiin käyttöön jo 1997 ja on Suomen pisin silta, 1045 metriä.



Mantereen puolella oli hauska pysähtymispaikka, josta näkee sillan ja merellekin.



Kuopus oli vähän tympääntynyt, kun pysähdyimme satamaan ja pidimme pienen kuvaustauon.



Siippa sen sijaan olisi viihtynyt pitkäänkiin.
Raippaluoto on yllättävän iso saari ja siellä täytyy joskus käydä paremmalla ajalla.
Matka jatkui isän haudan kautta kuopuksen kummien luo, joilla oli hoidossaan pari tällaista.



Toista misua oli vaikeampi saada vangittua kuvaan.

.

Mökillä pääsin taas lempipuuhaani, joka jäi viime kesänä sateiden vuoksi tekemättä ja melkein sama kohtalo oli tänä kesänäkin.



Kaksi ensimmäistä väliä on vielä tässä vaiheessa tervaamatta. Selkeästi näkee, että tervauksella on merkitystä. Aurinko ja sade syövät köysiä, joten tervaan niitä niin kauan kuin pensseli pysyy kädessä. Tervan tuoksu on ihana ja säilyy pitkään.

Viimeistä lomaviikkoa viedään jo pitkällä.