Tilkkupäivät

Blogissa on ollut hiljaista, mutta muuten on ollut kiitettävästi vipinää.
Viime bloggauksen jälkeen pari viikonloppua meni brittiläisen kangasvaihtotyön tekemisessä. Pelin henki oli, että Tilkkuyhdistys Finn Quilt osallistui vaihtoon, jossa briteistä lähetettiin Suomeen yhteensä noin metri kankaita/henkilö ja päinvastoin. Vaihtoon osallistui runsas sata tilkkuilijaa. Saaduista ja omista kankaista piti tehdä 40 cm x 80 cm tilkkutyö.
Yksi kankaista sanoi heti, miksi se haluaa valmiina tilkkutyönä ja sen ympärille kasasin työn. Moni muukin on tuskaillut työnsä kanssa ja niin minäkin. Lopulta "ähräsin" pintaa yhden viikonlopun. Työssä olevan ajatuksen leikkauskohta meni poskelleen ja alaosaan piti vaihtaa muutama kangaspala, eikä purkaminen ole koskaan hauskaa.
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa tikkaus. En muista koska viimeksi olisin katkaissut koneenneulan, nyt niitä katkesi 5-6, pelkäsin jo, että neulat loppuvat kesken. Tikkasin konekirjontalangoilla ja ne hiutuivat katki ja tikkaus oli muutenkin vähän haasteellista. Tikkasin, kiinnitin työn verhoon ja katsoin, mitä se vielä kaipaisi, jatkoin tikkausta, kunnes kellon oli sen verran, että oli ruvettava kiinnittämään reunusta. Kuva työstä tulee tänne huhtikuussa tai syyskuussa, riippuen siitä, tuleeko se valittua 30 edustajan joukkoon Birminghamiin Festival of Quilt -näyttelyyn.

Viime viikonloppu kului iloisessa Itä-Suomessa Imatralla, valtakunnallisessa tilkkutapahtumassa - vuosikokouksessa ja tilkkupäivillä. Kuvassa on ostokseni. Siniset kankaat tulevat työhöni valtakunnalliseen näyttelyyn, joka on heinäkuussa Oulussa. Muut ostokset ovat muuten tarpeellisia hankintoja. Killallamme on tapana lauantai-iltana käydä läpi hankintoja teemalla "Kerro ja kadu" - mikään hankinta ei kaduta. Nyt pitää saada ompelukone laulamaan ja käyttämään kankaita.

Päivät olivat loistavat kaikin puolin, tilkkuilijat otettiin avosylin iloisella mielellä vastaan ja järjestelijät olivat tehneet kaikkensa, että kävijät viihtyisivät. Olo on onnellinen, mutta väsynyt. Onneksi tajusin ottaa vielä maanantain lomapäiväksi. Nyt täytyy koota ajatuksia ja palata ehkä vielä päivien antiin, kun saan käytyä kuvat läpi.

Yksi huivikin on valmistunut jokin aika sitten. Kunhan saan siipan pysäytettyä, siitä vähän enemmän seuraavalla kerralla.

Varastoneulontaa #3

Langan tähän huiviin ostin vuonna 2009 matkatuliaisina itselleni.



Mallikin eli Aura oli mielessä valmiina. Johanna Kosken ja Kristel Nybergin kirjan Punokset puikolle olin ostanut mm. tämän mallin vuoksi.



Lankaa kului inausta vaille kolme Dropsin Alpaca -kerää. Valmis huivi painoi kuitenkin 152 g. Kriittiset mitat n. 150 cm x n. 70 cm. Puikkoina nelosen pyörö. Todellisuudessa väri on rusehtavampi kamelin värinen. Kun tämä valmistui tuli sellainen olo, että ehhh, en tiedä tykkäänkö, kun on noin pliisun värinen. Nykyisin tykkään värikkäämmästä.



Heh, tässä alennusmyynnistä ostamani neulepusero, jossa on tasan samaa väriä. Kaapista löytyy tältä keväältä toinenkin neule, jossa on pinkin ja oranssin lisäksi kamelinvärisiä raitoja. Siis mihin seepra raidoistaan pääsee :)

Sydämeen ei mahdu kahta ämmää

Parin viikon takaiset blokit ovat muuttaneet muotoaan.



Punaisten suora.



Sydämet kertoivat hetken katselun jälkeen, miten halusivat tulla tikatuksi.Oli kiva leikitellä koneen koristeompeleiden kanssa.



Lila suora. Ensimmäisessä kankaat olivat liian samanväriset ja lopputulos oli pliisu.



Välissä näissä on pannunlappuhuopaa, joten pysyvät hyvin ryhdissään.

Kalajokisukkia

Ostin joskus Nalle-lankaa, josta piti tulla apelle sukat. Lanka olikin liian punaista ja päädyinkin tekemään Kalajokisukat itselleni.Ensimmäisen sukan tein nopsasti ja toiseen tartuin joskus myöhemmin. Kerroksia seurasin vain kaaviosta tekemällä yhtä monta kerrosta. Hämmästykseni oli suuri, kun vedin valmiit sukat jalkaan ja toinen kiristi. Varsi oli huomattavasti pidempi ja jalkaterä lyhyempi.



Olin aloittanut resorin kolmanteen sukkaan jossain vaiheessa. Otin perjantaina sukan mukaan mökille ja lauantaina toinen sukka valmistui. Nyt on kaksi samankokoista sukkaa valmiina.:)



Nyt voisi tehdä vielä parin kolmannelle sukalle, jos mahtuu esikoiselle, tai sitten puran sen ja käytän langan joskus johonkin. Tässä tuli taas sekä varastoneulontaa, että puikkojen (3,25 mm) vapautusta.



Vielä siipan ottama kuva sammakkoperspektiivistä. Ei kovin imarteleva, mutta ihan hauska kuvakulma.

"Varastoneulontaa" #2

Aikaa lienee jo kaksi vuotta siitä, kun kävin äidin kanssa Kauhavan Kangasaitassa ja ostin "köyttä" (Paula punoskudetta?) mattoa varten. Aloitin lähes saman tien virkkaamaan kaupan omasta lehtisestä mattoa, mutta työ otti kovasti ranteisiin ja ehkä tähtimalli ei ollutkaan se, mitä halusin. Taannoin selatessani Moda-lehtiä, silmiini sattui juhannusruusun ohje ja laitoin sen sivuun.

Katselin maanantaina  olympialaisia ja sain pääteltyä huivin ja mietin, mihin ryhtyisin. Sohvan vieressä korissa oli matontekele, purin vanhan alun ja kolmena iltana virkkailin mattoa. Työ sattui ranteisiin ja käsivarsiin aivan hirveästi, mutta jatkoin sinnikkäästi.

Jätin pois keskiosasta kolme kerrosta, ettei tule liian suuri, reunuksesta piti purkaa kaksi kerrosta, kun naru alkoi uhkaavsti loppua. Ketjusilmukkakaareen tein vain kahdeksan pylvästä. Lopulta jouduin purkamaan vielä puoleen väliin ehtineen viimeisen kerroksen, kun reuna alkoi mielestäni leikottaa. Korvasin kolme kiinteää silmukkaa yhdellä ja sen jälkeen lopputulos oli tyydyttävä.



Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin. Matto näkyy sopivasti tuolin alta ja nyt saan vihdoin laittaa pois liian suuren halppismaton.



Köyttä jäi pari "nöttöstä" ja löysin saman putiikin lehtisestä Metsätähti-pitsikorin ohjeen. Tiesin, että punosta on liian vähän, mutta kutkutti kuitenkin kokeilla. Vajaaksi jäi kaksi kerrosta. Päättely oli piilosilmukkakerros ja se antoi ryhtiä.



Virkatessa jo mietin, mihin tällaista koria tarvitsen - en mihinkään. Todennäköisesti tästä syntyykin pyöreähköt pannunaluset. Kuvatessa huomasin, että viimeistä edellisellä kerroksella oli jäänyt pari ketjusilmukkaa tekemättä, joten purkamista on taas joka tapauksessa odotettavissa.

Tänään vietän lomapäivää. Ihanaa, kun on pidennetty viikonloppu ja voi rauhassa puuhastella (=siivota) harrastushuoneessa.

Kyllä täällä tilkkuillaankin :)

Punaista ja lilaa. Kahden edellisen viikonlopun pähkäilyä, blokkimallien etsintää, kankaiden kaivamista, leikkuuta ja ompelua.
Syksyllä on kiltamme näyttely ja sinne pitää vähitellen alkaa työstää tilkkuja.



Kolmanneksi alimmaisen blokin kankaat sointuivat kauniisti yhteen, mutta sävyt olivat lopulta liian yhteen sulautuvia, en sitä ala kuitenkaan sen kummemmin muuttamaan. Seuraavaksi näitä täytyy jatkotyöstää, toivottavasti sujuu nopeasti liukuhihnalta, kun jo tähän vaiheeseen on päästy.

Varastoneulontaa #1

Kaappiin jäi Heartland Lace Shawlin jäljiltä pari pientä kerää Yubinan Lace weight Cashmir-silkki-lankaa. Kerin sen yhdelle kerälle nelisäikeiseksi ja päätin tehdä tuubihuivin - taas yksi juttu jota en ole ymmärtänyt ja seuraavaksi minulla on varmaan tuubihuiveja sateenkaaren kaikissa väreissä.



Minulla ei ollut mallia, kun en halunnut ostaa sellaista. Katsoin Ravelrysta suuntaa-antavia mittoja ja joistain kirjasta katsoin goottilaisen pitsin ohjeen ja siitä se lähti. Joulunaikaan harrastin säästöneulontaa eli moneen kertaan samaa, niin ei kulu niin paljon lankaa. Tässä jatkettiin samaan malliin. Olin kutonut jo aika pitkälle ja huomasin, että lanka loppuu kesken ja lisäksi neuleesta oli tulossa liian leveä. Neulominen oli neljällä erillisellä säikeellä aika mielenkiintoista, joten aloitin neulomaan kerän toisesta päästä ja jatkoin sitten purkaen liian leveää samalla kun neuloin kapeampaa. Olipa monimutkaisesti selitetty.



Tuubi tuli valmiiksi ja asettuu aika kivasti kaulaan ja on ihanan lämmin ja kuitenkin kevyt. Tykkään tosi paljon.



Kuvaaminen peilin kautta oli vähän hankalaa tässä alemmassa kuvassa ei oikein kädet riittäneet :)
Lankaa ei jäänyt montaa metriä. Valmiin tuubin pituus on 120 cm ja leveys 18 cm. Pitsikuviota tein 5 mallikertaa ja sivuille 3 silmukkaa edestakaisneuletta. Puikot olivat 3,5 mm:t ja lankaa kului 59 g.



Tämän näköinen heppu ajeli tänään kuorma-auton lavalla pitkin Hämppiä. Onneksi pääsin asun osalta vähällä, kun se oli kaverilta lainattu.