Joulun jälkeen

En ehtinyt enää tulla toivottelemaan hyvää joulua, kun joulun alusviikolla oli kaikenlaista sutinaa.
Tiistaina prinsessalla ja pikkusiskolla oli joulujuhlat. Voi että pienten juhlat on ihania. Ohjelmassa oli perinteisten Lucian yms. ohella esim. sirkusta ja "tätien" esittämä pingviinitanssi.
Perjantaina oli vuorossa kuopuksen viimeinen koulun joulujuhla, jossa kuopus - poikalapseni - oli Lucia :)
Joulukuusen koristelivat keskimmäinen ja kuopus kulta-valkoiseksi. Pitsitähdet on keskimmäisen virkkaamia.



Tänä vuonna minulla oli "sukkasulkeiset" 10.11.-28.12. tein 7 paria sukkia lahjaksi. Apen Merenkulkijat ja anopin ja äitin Arkadian Ullat olen esitellyt jo aiemmin.



Joskus olen ollut sitä mieltä, että maailmassa on niin paljon sukkaohjeita, että samoja sukkia ei kannata tehdä moneen kertaan, no tänä vuonna hylkäsin tuon ajatuksen. Kaikki sukat ovat TiinaQn malleja.



Esikoisen Kiertoradalla ja miehensä Otto-sukat, Nallesta ja Seiskaveikasta. Ohjeet ovat ihanan selkeät ja niistä on ilo kutoa.
Myös keskimmäisen miehelle tein siniharmaat Otto-sukat.



Keskimmäisen Kiertoradalla-sukat eivät valmistuneet ihan jouluksi, mutta heti sen jälkeen ja pääsevät postin kuljetettavaksi maanantaina. Vähän arvailin, tuleeko Fabelista liian sekavat niin, ettei pitsiraita erotu.



Mielestäni näistäkin tuli kuitenkin kivat.



Harvinaista herkkua neulojalle on neulelahja. Äiti oli tehnyt minulle kämmekkäät, jotka sopivat erinomaisesti talvitakkiini.

Pohjanmaan kierroksen jälkeen olemme rentoutuneet mökillä. Katuvalottomassa paikassa päivä on tosi lyhyt, eritoten pilvinen päivä. Olen nukkunut poskettoman pitkiä öitä, lukenut blogeja, kuunnellut podcasteja ja kutonut siipan sukkaa. Eilen kävin tunnin sauvakävelyllä ja kohta taidan suunnata taas ulos. Uusi vuosi ja kuntokuuri alkavat, niin juntturaan on selkä mennyt ahkerasta neulomisesta. Vähän velvollisuuksiakin olisi ollut, mutta syksy on ollut rankka ja päätin, että olen laiskotteluni ansainnut ja koneella istuminen alkaa vasta töiden alettua. Tänään pitää taas pakata tavarat ja lähteä kaupunkiin. Onneksi on vielä pari lyhyttä viikkoa luvassa.

Mukavaa loppuvuotta sinulle ja onnistuneita käsitöitä ensi vuodelle.

Lahjuksia

Siskon tyttö täytti joulukuun alussa maagiset 7 vuotta. Mitä keksiä lapselle, jolla huone ja kaapit pursuilevat kaikkea mahdollista. Tyttö esitteli kesällä onnellisena uutta puhelintaan. Siispä pussukka yhteydenpitovälineelle.



Vähän meni arvailuksi puhelimen koko, vaikka tiesin suunnilleen mallin, netistä ei löytynyt kriittisia mittoja. Pussukka on todennäköisesti liian leveä, mutta toivottavasti sopivan korkea. Läpän muotoilu aiheutti pientä haastetta :) kantohihnassa on vinonauhan sisällä anorakin nyöriä, toivottavasti tuntuu kaulassa mukavammalta. Pakettiin vielä vähän pehmotarroja - toivottavasti kelpaa.



Puikot ovat viuhuneet ahkerasti. Apelle tein terrakotat Merenkulkija-sukat. Aiemmin tekemäni ovat kuulemma hyvät yösukat, toivottavasti nämä nyt tulevat päiväkäyttöön. Kuvassa sukat vielä kastelematta ja oikomatta muotoonsa.



Tässä vielä kuva viime postauksessa olleista äidin ja anopin Arkadian Ullista kuosissaan.
Lahjahääräilyt jatkuvat edelleen.

Viides kerta toden sanoo

Itsenäisyyspäiväviikonloppu on kulunut siipan kanssa rauhallisesti mökillä.
Itsenäisyyspäivän päätin ottaa rennosti harrastellen ja illalla "linnanjuhlia" katsoen. Tampere-talon vastaanotto ja erityisesti konsertti oli vaikuttava. Nautiskelimme konsertista kuohuviiniä ja juustoja siemaillen ja maistellen.
Tänään lauantaina ehdittiin tehdä perusteelliset joulusiivot. Huomenna ripustetaan ainakin jouluvalot ikkunoihin.
Huomenna on vielä aikaa lepuuttaa ja illalle olen hankkinyt liput Hectorin konserttiin.
Tässä iässä pitäisi viikonloppu olla aina 3-päiväinen, että ehtisi toipua työstä, harrastaa ja tehdä jotain välttämättömiä puuhia.



Siippa teki perjantaina lumitöitä ja oli samalla tehnyt iloiset talonvahdit. Toivottavasti säilyvät pitkään.



Aurinkokin näyttäytyi hetken käydessäni laiturin nokassa haistelemassa ilmaa.



Eikös tätä voi jo voisi sanoa avannoksi, niin pieni aukko on enää jäältä valtaamatta. Pinnalla oli jäähilettä, joka piti kauhoa pois ennen kuin pääsi kastautumaan siivouksen jälkeen.



Me olemme mökkinaapureistamme pisimpään vuodesta järvessä kävijöitä, kuitenkin meillä oli viimeisenä valot rantaan - ne ovat olleet paikoillaan vasta pari vuotta. Syksyn pimeinä suuntasimme lyhtyjen kanssa rantaan kuin tonttu-ukot. Olin kerrankin terassilla kameran kanssa sinisen hetken laskeutuessa.



On täällä vähän kudottukin. Sukat littanana eivät anna oikeutta kauniille mallille, mutta en halua venyttää niitä jalkoihini, koska saajilla - äidillä ja anopilla - on minua pienemmät jalat. Kuvittelin, että kun olin oman parini jälkeen neulonut jo kolme sukkaa, melkein osaisin mallin ulkoa. Neljäs sukka oli jo loppuvaiheessa, kun huomasin, että etupuolen kuvio menee jotenkin kummallisesti. En edes yrittänyt katsoa, missä kohtaa olen tehnyt virheen, vaan aloitin uuden sukan ja seurasin tiiviisti ohjetta ja erityisesti kaavioita ja tällä kertaa näytti että sain keskenään samanlaisen parin. Arkadian Ullat on neulottu Nallesta. Tiiq:n mallit ovat ihanan koukuttavia, tuntuu että työ etenee kuin siivillä, kun täytyy kutoa vielä kerros ja vielä kerros...

Hyinen hurmio ja vähän muutakin

Kolme viikonloppua kului muissa kiireissä niin, etten päässyt mökille. Viime perjantaina sydämeni hihkui onnesta, kun oli luvassa ”vapaa viikonloppu”.

Järvi oli vielä auki ja lauantaina kävimme saunasta järvessä, sunnuntaiaamuna järvi kutsui ilman saunaa. Kylmä tuuli vähän hirvitti, kun ei ollut pitkään aikaan kastautunut, mutta ah sitä sanoin kuvaamatonta jälkitunnetta. Mökillä nukuttaakin niin makeasti ja on ihana herätä takkatulen rätinään, sängystä ei tarvitse nousta ennen kuin aamupala on valmiina.

Pikkujoulua vietimme siemailemalla glühweiniä ja pipareita homejuustolla.

Olen viime aikoina kutonut sukkia. Näistä junasukista kahdet menivät töihin – tuleville vauvoille. Aikuisten sukkiakin olen tehnyt, mutta ne on vielä kastelematta ja oikomatta muotoonsa.

Nyt on ihan pakko vilauttaa tiimityötä – tai oikeastaan sen takapuolta. Sain 15 blokkia, joita olen tikannut ja yhdistänyt. Hidas kun olen, niin aikaa olen saanut kulumaan jo neljä viikonloppua ja taitaa viimeistelyissä kulua vielä yksi viikonloppu reunakaitaleiden ym. nypräämisessä. Tämä on siis työn takapuoli, jos vaikka saaja ei tykkäisi etupuolesta, niin voi käyttää nurin päin – etupuolen näette ehkä joskus kesällä, jos muistan ottaa kuvan J

Enää huominen päivä ja sitten on kolmen päivän vapaa –mökillä.
Tunnelmallista itsenäisyyspäivää täällä piipahtaville.

 

Taas messuilla

Viikonloppu sujui hyvässä seurassa. Kävimme Ateneumin Tuusulanjärven taitelijayhteisön -näyttelyssä. Kyllä on ollut pienet piirit edellisen vuosisadan vaihteessa.

Alla olevat sanat puhuttelivat meitä ja miten totta se on vielä yli 100 vuotta myöhemmin.

Kuinka suuri nautinto on tehdä jotakin  huolellisesti ja rakkaudella. Aloittaa huolella ja ajatuksella, vajoutua ja jatkaa työtä lämmöllä, jota ei mitkään syrjävaikutukset tai hätäileminen ja artistimainen turhamaisuus keskeytä ja muuta inhoksi. Tehdä vähän, mutta hyvin, tehdä niinkun paraiten tuntee, eikä ajatella suurenmoisuutta.

Eero Järnefeltin päiväkirjasta

huhtikuu 1897

Elma - messuillakin käytiin - ja onhan ne ihan erilaiset kuin Tampereen kädentaitomessut. Sattuneesta syystä harkinta hankinnoissa oli tiukalla. Ystävät saivat hankkimaan kohtuullisen tyyriin "matkustuslaukun", kun se on kuulemma ihan must. Muut hankinnat olivat pelkästään tarpeellisia :)



Eilen kävin Verkarannassa ihailemassa Neuliaisten näyttelyä ja suosittelen kaikille, jotka vaan "kynnelle kykenevät". Kuvasin töitä ja yksi katselija kysyi: "Saako näitä kuvata". Koitin vakuuttaa, että kuvaaminen on ihan luvallista. En nyt laita tähän mistään työstä kuvaa, kun siihen en ole kysynyt lupaa, mutta voi huh, mitä naiset ovat saaneet aikaan. Itse teen perinteisiä tilkkutöitä ja nämä modernit taidetilkkutyöt jaksavat ihastuttaa, mistä ne ideat pukkaavatkaan?

Tänään kävin katsomassa Terrakotta-näyttelyn Verkarannassa, näyttely päättyy viikonloppuna. Oli melkein kansalaisvelvollisuus käydä katsomassa, kun parin kilometrin päähän tulivat. Ei ole varmuutta, että koskaan pääsisi Kiinaan niitä ihailemaan.

Viikot hurahtavat nopeasti - enää kaksi aamua ja on taas viikonloppu ja vihdoin pääsee taas mökille.

Vastaus kaikkeen on 42

... ainakin linnunradan käsikirjassa liftareille

Tein Johkunlaisen idean pohjalta pöllöheijastimia. Näihin neljään meni noin 30 g bambu-puuvillalankaa 3,25 mm:n virkkuukoukulla. Näitä oli tosi hauska ja nopea virkata. Mallista poiketen en virkannut takapuolta, koska näinkin oli mielestäni riittävän napakka. Surukseni tänään ensimmäisellä työmatkalla pöllö lähti lentoon laukustani, eikä tullut takaisin :(

Arkadian Ullat ovat olleet jo jonkin aikaa todo-listallani. Sukat syntyivät nopeasti viikonloppureissulla pohjanmaalle. Sisä-/merkinlukutaito oli hukassa ja kärkeen tuli oikeaa neuletta, kun piti olla nurjaa, mutta muuten ei pahempia virheitä tullut.

Tein nämä sukat ikivanhasta Nallesta 3 mm:n puikoilla ja langankulutus oli 77 g.

Syyskuun Jyväskylän reissulla poikkesin Titityyssä ja ostin vyyhdin Heritage silk paintsia. Hitchhiker oli ollut suunnitelmissa jonkin aikaa. Aloitin neulomisen innolla ja jossain vaiheessa lanka loppui kesken. Huivi vaikutti vielä liian lyhyeltä, joten tilasin toisen vyyhdin pikaisesti. Neulominen oli tosi koukuttavaa. Lopulta lankaa kului 117 g ja kastelun ja oikomisen jälkeen huivilla on pituutta 180 cm ja leveämmässä päässä leveyttä 82 cm. Siis riittävän pitkä.

Vähästä onnellinen

Toissa viikolla ostimme ”jouluvalot” ja siippa ehti kiinnittää ne samantien parvekkeen kaiteeseen. Tulin siitä tosi hyvälle mielelle. Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä on mukava katsella valoja parvekkeella – vähän valoa loppusyksyn pimeyteen.

Minulle on ollut vuosia "must" Tampereen kädentaitomessut. Tänä vuonna – kuten monena aiempanakin – ehdin sinne jo perjantaina, kun otin lomapäivän. Olin juuri inventoinut lankani ja todennut, että varastoarvo on vähän liian suuri, joten tyydyin melko vaatimattomiin lankaostoksiin. Tavoitteena on vähän pienentää varastoa ennen suurempia hankintoja. Sukkapuffa on vihreää ja Semilla marjapuuronpunaista, vaikka kuva väittää ihan jotain muuta.

Kankainen kamppasi minut osastolleen pitkäksi aikaa, kun heillä oli edukkaita pakanpäitä ja muitakin varsin sopivia kankaita.
Tilkkutarhasta löysin ruusuista pellavasekoitekangasta ja vetoketjun kahdella lukolla ehkä johonkin ompelupussukkaan.

Jujulta löysin vihdoin Haaviston sata kansanomaista kuviokudinmallia. Esillä oli viimeiset painoksesta. En tiedä teenkö siitä koskaan mitään, mutta kirja on ollut ostoslistalla jo pitkään.

Raijamin ihanat joulukortit pelastavat minut joulukorttien väsäämiseltä kaiken muun kiireen keskellä.
Pieniä neuleitakin on valmistunut, kun joskus saisi kuvattua valoisaan aikaan.

Meinasi tulla myös haaste, kun loin toisen gmail-sähköpostitilin ja jouduin nukkumaan yön yli ja käymään töissäkin että, sain vanhan osoitteen auki ja pääsin tallentamaan postauksen. Oli jo vähällä, etten lakkauttanut uutta sähköpostia.

Karkkipussukka

Syksyllä töissä kysyttiin tekisinkö jonkun tilkkutyön pikkujouluihin arpajaisvoitoksi. Aikaa oli paljon ja hövelisti lupasin. Ajattelin kuitenkin, että perinteinen tilkkutyö ei ehkä uppoa meidän väkeen, joten päätin tehdä pari karkkipaperipussukkaa.



Aiemmin en ole näitä tehnyt, mutta kristallimuovia löytyi tarkoitusta varten. Paljon pussukoita tehnyt kiltakaveri sanoi silittävänsä paperit kiinni liimalliseen tukikankaaseen. Tein sivut valmiiksi ja sitten tuli väliin muita kiireitä ja valmistuminen jäi lähes viime tinkaan. Kristallimuovin kiinnitin aaltoilevilla tikkauksilla. Ompelu sujui teflonpaininjalalla sutjakkasti.

Kokeilin toiselta kiltakaverilta saatua vinkkiä vetoketjun kiinnitykseen niin, että pussukka aukeaa hyvin. Vähän piti pyöritellä ja täytyy tunnustaa, että yksi vetskari meni kierteelle.



Vuoriksi valitsin hauskaa kangasta halloween-henkeen ja vetskarin päähän vielä samaa vuorikangasta. Pussi olisi saanut olla leveämpi tai vetoketju lyhyempi. Ensi kerralla täytyy olla ketjut valmiina ennen pussin tekoa. Muilta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen.

SYDÄMENLÄMMITTÄJÄ

Syksy on ollut aika haasteellinen työrintamalla, tekemistä riittää enemän kuin jaksaa ja esimiestehtävät tuovat oman värinsä toimenkuvaan. Harrastuksetkin vaativat oman "veronsa". Se valituksesta, ikäänkuin pienenä selityksenä päivitysharvuuteen.

Kuuntelen iltaisin ennen nukkumaan menoa podcasteja ja ruotsalaisten Elinin ja Karinin Stickpoddenissa oli taannoin juttua kiireestä ja stressistä. Toinen nuorista naisista oli päätynyt siihen, että päivässä on vain kolme asiaa, johon keskitytään. Ajattelin, että aika haasteellista. Kuitenkin olen alitajuisesti alkanut soveltaa asiaa. Työpäivinä työ on yksi asia, kotiin liittyvä juttu toinen ja kolmas harrastus jossain muodossa. Työpäivän aikana tulee toki tehtyä useita asioita, mutta siinäkin olen saanut rauhaa yrittää tehdä yksi asia kerrallaan ja sulkea muut jonossa olevat asiat ulkopuolelle ja yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, joskus kiireellisyysjärjestyksessä, joskus jossain muussa :). Koti näyttää myös siltä, että on keskitytty ja priorisoitu ja kuopus kysyy välillä, koska täällä pestään pyykkiä.



Tähän malliin ihastuin ensi näkemältä.



Syyskuussa olin Jyväskylässä ja lähdin liikkeelle tarvittua aiemmin, että pääsen käymään Toivolan pihassa ja erityisesti titityyssä. Sain mahtavan opastuksen kuparisepän talossa ja muutenkin käynti oli miellyttävä. Titityyssä olin ihan pyörällä päästäni, paikka oli niin tunnelmallinen, oikea unelma(työ)paikka. Mukaan lähti Louhittaren luolan ja heritagen lankaa, hiilikuitu puikot ja puikkomitta.



Sydänmenlämmittäjään lankaa kului 294 g, enegisoivaa porkkanan-väristä semisolidia Ahti-lankaa. Malli oli helppo ja nopea neuloa ja tulen varmaan käyttämään tätä tosi paljon. Toinenkin titityystä ostamani lanka on neulottu, mutta odottaa kuivumistaan, joten siitä uutta postausta vähän tuonnempana.
Pari viikonloppua on kulunut aika tiiviisti yhden yhteisprojektin kasaamisessa ja vielä on hommaa tekemättä.



Pari viikkoa sitten tein pikkumökkiin ikkunaverhot Jotexilta ostamistani verhoista. Halkaisin kaksi pitkää verhoa ja lyhensin sopivan mittaisiksi, helppoa, nopeaa ja halpaa. Musiikilliset verhot tuli, vaikka eivät olekaan tilkkutyötä. Verhotankojen löytäminen olikin haasteellista, kun en halunnut maksaa mansikoita ja pitivät jotenkin sopia tyyliin. Nämä löytyivät kodin terrasta. Vielä on sisustaminen ihan vaiheessa. Pitäisi saada nukkumasohva, niin kuopus pääsisi majoittumaan reenikämppäänsä.

"Verhot" ja lankaa

Olin viime viikonloppuna Jyväskylässä ja lähdin sinne hyvissä ajoin ehtiäkseni käymään Toivolan vanhassa pihassa ja Titityyssä. Ehdin vallan mainiosti. Sain hienon opastuksen kuparisepän talossa ja Titityystä lähti mukaani ihania lankoja. Yksi kerä Heritagen Merinosilkkiä, josta tulee hitchhiker, piti tehdä sitä vain kuoroharjoituksissa, mutta 26 porrasta on jo valmiina, toivottavasti lanka riittää kaikkiin 42:een.
Oranssista langasta tulee sydämenlämmittäjä, ihanaa Pohjan Akkaa porkkana-värissä (niitä on kolme vyyhtiä odottamassa).



Pieneen huoneeseen suunnittelin musiikkipaneeliverhoja. Testasin mallia ja ompelukset kutistuivat kahteen tyynynpäälliseen. Yhden blokin koko on noin 12,5 x 12,5 cm, oli aika hidas malli ja kankaitakaan ei olisi ollut riittävästi. Samoja kankaita ei löytynyt nettikaupoista kuin muutama. Onneksi Joteksista (en ole koskaan tilannut sieltä mitään) löytyi sopivat ikkunaverhot. Tarvii vain lyhentää ja muuten vähän muokata, kunhan nyt ensin tulevat lähisiwaan.
Ompelin vähän muutakin. Pitkästä aikaa pääsin ompelukoneen taakse ja sydän lauloi onnesta yhdessä ompelukoneen kanssa.

Pieni haveri ja normi arkea

Ei ole tullut bloggailtua vähään aikaan, kun käsityöt eivät ole edenneet ja ihan kaikkea ei voi näyttääkään.



Eräänä iltana kurottauduin ottamaan tablettia hyllyltä sängyn yläpuolelta. Tabletista sain kiinni, mutta teline mäjähti naamalle. Onneksi sain silmän ilmeisesti kiinni, koska lopputulema oli onneksi vain pieni verenpurkauma.



Pitihän sitä näyttää kuitenkin lääkärille, jos vaikka olisi verkkokalvoon tullut jotain. Sittenpä muistin, että Tampereen vaahtomuovissa on tilkkukankaita - ja kun oli se kangasvaihtokin tulossa - ja, niin kyllähän sitä 25%:n alennuksella aina muutaman kangaspalan tarvii - lohduksikin.



Tänä vuonna tyrnit antoivat lähes viisi litraa satoa. Nyt on keltaista kultaa pakkasessa ja aamuisin on jo nautittukin.



Olen aina rakastanut auringonkukkia ja vihdoin ne alkoivat kukkia.



Meillä rakentaminen hidastui huomattavasti, kun lomat loppuivat ja tautikin kiusasi elokuussa. Edellisviikonloppuna mies laittoi sähköjä ja minä vähän maalailin vaihteeksi. Viime viikonloppuna laitettiin laminaatti, siippa listoitti ja minä pesin ikkunat. Pöytä kannettiin sisään ja matto lattiaan, loppusisustus ja ikkunaverhot on mietinnässä.



Aurinkoa syyspäiviisi.

Syyspuuhia?

Kesä meni maalatessa, pääsin laskuissani 4 kilometriin asti ja sitten meni jo laskut sekaisin. Vielä olisi vähän sisäpaneelia maalattavana ja ulkoseinää, mutta osa jää jo varmaan seuraavaan kesään.



Tänä kesänä olen myös uittanut urakalla kankaitani. Alkukesän jälkeen en ole ommellut mitään, mutta kohta kaikki kankaat on kutistettu ja irtovärit huuhdeltu :D

Tässä pitäisi olla pari kuvaa pitopöydästä, mutta kun ne on siipan jossain kamerassa - yhdessä niistä monista.

Meillä juhlittiin lähisuvun voimin muutama viikko sitten kuopuksen täysi-ikäistymistä ja keskimmäisen valmistumista ammattiin. Päivä ei ollut aurinkoisin ja sen vuoksi söimme sisällä, mutta pienehköistä tiloista huolimatta mahduimme hyvin ja päivästä jäi mukavat muistot.



Aloitin tämän kanavatyön 10 vuotta sitten ja se jäi kesken, koska moni muu käsityö on mukavampaa. Mökkikylämme täytti 10 vuotta ja lauantaina oli varsin rattoisat juhlat. Viimeiset pari viikkoa olen tehnyt kanavatyötä suurimman osan vapaa-aikaani, mutta ei se silti valmistunut. Mutta sen verran innostuin, että ehkäpä...

Tänä kesänä olen käynyt ennätysmäisesti tilkkutyönäyttelyissä: Raumalla, Virroilla, Akaassa ja Hauholla (unohtuikohan joku). Näistä viimeisestä sain aika hyvän idean kanavatyön viimeistelemiseen ja se jopa saattaa valmistua sen vuoksi.

Rakennustarvikkeiden noutomatkoille oli autoneule, mutta se on harmillisesti kesken.
Sukkasatoon olisi tehnyt ihan hirveästi mieli osallistua, mutta kaapissa on ainakin kolmet keskeneräiset sukat niiden muiden keskeneräisten neuleiden kanssa - fufoilua odotellessa. Listalla on myös aika monta tilkkujuttua, jotka pitäisi saada valmiiksi tämän syksyn aikana.

Töissä on loman jälkeen tullut oltua jo niin monta viikkoa, että täytyy alkaa miettiä seuraavan loman ajankohtaa. Jos vaikka ensin ottaisi pari päivää siivouslomaa.

Tilkkunäyttelyitä

Viime perjantaina kävin Raumlaisten Tilkungoggojien näyttelyn avajaisissa. Näyttely oli tosi kiva. Paljon erilaisia töitä kauniisti esille laitettuna. Nopeat ehtivät vielä näyttelyyn joka on avoinna 27.7.2013 asti. Tänään perjantaina 10-18 ja lauantaina 10-16, Rauman kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus, Nortamonkatu 5.

Viikonlopun vietto jatkui tilkkuisessa seurassa ihanassa maisemassa, tilkkutöistä ja vähän muustakin puhuen, syöden hyvin ja viiniä lipitellen. Tapaamisesta sai taas voimia pitkäksi aikaa eteenpäin.

Matkaneuleena oli huivihattu. Lankana Puro Batik. Ohjeeseen lisätty 10 silmukkaa ja tuli omaan päähän oikein sopiva.

Kävin myös Virroilla perinnekylässä ja kirjastossa tilkkutyönäyttelyissä. Ne näyttelyt jatkuvat vielä 2./4.8.2013 asti. Huovutettuja juttuja ja tilkkuja oli yhdistelty hauskasti, esiliinoja oli tuunattu ja tilkuista oli tehty maalauksia. Näitäkin näyttelyitä voin suositella lämpimästi. Kuvat on vielä kamerassa.

Kädet on maalaamisesta niin tönköt, että tämän vähänkin kirjoittaminen oli hankalaa. Tähän mennessä olen maalannut lautaa noin kilometrin (lautaa puolet vähemmän, mutta kaikki maalataan kahteen kertaan). Rakennus etenee ja lopputulos on enemmän kuin tyydyttävä. Ja nyt kattopaneeleja maalaamaan.
Flikr oli epäkunnossa, joten piti siirtää kuvat koneelta. Vaihdan kuvat jossain vaiheessa, kun Flikr taas toimii.
Mukavaa viikonloppua :)

Käsityötä tämäkin

Elisen päivän käsityöni oli kulmalautojen maalaus. Pohjamaalattua raakalautaa oli kohtuullinen määrä, mutta maalin hierominen lautoihin kahteen kertaan otti ranteisiin tosi pahasti. Lisäksi sormet tuntuu makkaroilta ja kämmenet tunnottomilta. Onneksi huomenna ja lauantaina on luvassa jotain ihan muuta, kädet toivottavasti ehtivät kuntoutua ennenkuin paneelilautojen maalausurakka alkaa - ja sitä sorttia sitten riittääkin.



Viime lauantaina olin Parkkuun kesäjuhlassa ja kirpparipöydältä tai oikeammin korista lattialta löysin elämäni ensimmäiset wollmeiset. Eivät ole ihan samaa väriä, mutta en näistä koodeista ymmärrä oikein mitään. Jotain huivia haaveilen näistä. Romi Hillin Asterope isona huiviversiona on yksi vaihtoehto, mutta mietin vielä, pitsiä voisi olla enemmänkin kuin vain reunassa. Onko teillä Wollmeiseen vihkiytyneillä antaa hyviä vinkkejä noviisille?

Kuinka tyhmä voi ihminen olla?

Sain kuvassa keskellä olevan paneelin ja siihen liittyi haaste tehdä kassi 7/2012 tapaamiseen. Aloitin
innolla ompelemaan ja pääsin tähän vaiheeseen, jossa oli tarkoitus ommella sivusaumat ja laittaa vuori paikoilleen. Höh, toiselta puolen puuttui sivuosuus - siis kuinka tyhmä sitä voi ollakaan. Kun toinen sivukvetsappale puuttuu, pohjan leveys muuttuu, vuori, johon oli ommeltu jo taskut paikoilleen vaatii entrausta - en kyllä ala.



Vuosi vaadittiin, että sain nieltyä ylpeyteni ja alettua uudelleen toimeen. Tein siis toisen reunaosan.
Kirja, jossa tikkausmalli oli, jäi tietenkin kaupunkiin, joten malli oli piirrettävä läpi. Tässä kassin
etupuoli.



Takapuolelle kirjoin sydämen, johon olin liittänyt tekstiä.



Tein vetoketjukaitaleet, jos vaikka joskus haluaisin pitää kassin sisältöä suojassa. Vetoketju on
takkiketju, joka on noin 10 cm kaitaletta pidempi, jotta kassi on helppo avata ja sulkea. Jos ketjun ei
tarvi olla kiinni, saa liepeet nätisti auki ja kassin sisään pois tieltä.



Kassin sisällä on kaksi taskua ja renksu, johon voi kiinnittää vaikka avaimet, ettei aina tarvi kaivaa
kassinpohjalta.



Pohjan kuuden sentin leveys tuplaantui tyhmyyteni ansiosta ja osa näkyviin tarkoitettuja kaitaleita jää
piiloon alapuolelle. Tein vielä kassin sisäpuolelle kovikkeen, että pysyy vähän paremmin pystyssä.



Tässä se nyt sitten on valmiina. Kriittiset mitat korkeus 33 cm, leveys 33 cm, pohjanleveys 12 cm,
olkahihnat 61 cm, kannan kassit mieluiten olkapäällä.
Tulihan siitä lopulta ihan kiva, eikä enää harmitakaan. Oppia ikä kaikki :)