Tanssiaiset

Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Vanhemmat järjestivät lauantaina abiturienteille tanssiaiset, kuten niin monina vuosina tai vuosikymmeninä aiemminkin. Paikalle oli saapunut yhteensä 270 abia, omaista, tuttua tai muuten vaan juhlimisesta innostuneita.
Abit olivat järjestäneet loistavan ohjelman Strömsöön tyyliin - vai eikö kaikki mennytkään siten.
Ala-asteen opettaja muisteli pikkuoppilaiden vaiheita neljän ensimmäisen vuoden ajalta. Toinen opettaja ja myös abin äiti piti liikuttavan puheen nuorille. Ruoka oli hyvää ja juomassakaan ei ollut valittamista. Mukavaa rupattelua tuttujen kanssa ja tanssilattialla pyörähtelyä. Onnistuneen illan mausteet olivat kasassa.



Ostin itselleni elämäni ensimmäisen pitkän juhlapuvun. Edellisen juhlapuvun (15 vuotta sitten samoihin juhliin) tein yhdessä äitini kanssa. Kun laitoin puvun päälleni, se tuntui heti omalta.



Kampaus hämäsi joitain tuttuja niin, ettei vätmeinanneet tuntea minua. Tästä perspektiivistä se ei näytä niin hyvältä kuin kuvittelin. Mutta olihan se mukava äidinkin viettää prinsessapäivää. Toukokuun lopulla ei taida ehtiä prinsessoimaan. Ajatukset viivähtävät jo tulevissa ylioppilasjuhlien valmisteluissa ja syksyssä, jolloin pesä tyhjenee.

Seuraavalla kerralla taas jotain käsillä tehtyä.

Puikkojen vapautus #2

Tällä kertaa sain vapautettua 2,25 mm:n pyöröt ja sukkapuikot. Nämä ovat olleet puikoilla yli kaksi vuotta.Ihastuin malliin heti ostettuani Stephanie van der Lindenin kirjan AROUND the WORLD in KNITTED SOCKS. Aloittelin sukkia 13.6.2011 kesäyön hullutukseen - onneksi langat on exelissä, muuten en olisi muistanut, ohjeeseenkaan en ollut laittanut aloituspäivää, kuten nykyisin tulee tehtyä. Lanka oli yön mustaa ja näytti nyhtääntyvän jo kutoessa. Työ vaati keskittymistä sillä jokainen kerros oli erilainen ja 16 kerroksen mallikertaa en oppinut ulkoa, muutamalla välikerroksella oli myös kavennukset. Kun sitten kaivoin työn esiin, puikot olivat osittain karanneet ja kesti vähän aikaa selvittää missä ja millä kerroksella olen. Lopulta sukat valmistuivat aika nopeasti.



Malli on Scent of Lavender, Ranskasta. Koko 38-39. Regian villa, silkki, polymidi -lankaa kului 65 g.



Nyt olen sanan varsinaisessa merkityksessä mustasukkainen. On ne vaan niin kauniit - malttaako käyttääkään?

Uudet verhot ja puikkojen vapautus

Lauantaina pääsi viimeisen kerran kastautumaan ennen ja jälkeen saunan avoveteen, eikä se enää kovin iso aukko ollut. Nyt pitää odotella jäiden paksunemista niin, että siippa pääsee avannon tekoon. Komea kehys on jo odottamassa.



Olin kuolannut Eurokankaassa pitkään yhtä kaunista brodaarattua verhokangasta. Sitten kun vihdoin sain päätettyä, että ostan kankaan, kävi niin, että kangasta oli jäljellä vain yhteen verhoon ja malliverhoon.
Onnetonta on, että meillä on hieman normaalia korkeampi huonekorkeus, joten malliverho oli liian lyhyt, sitä piti jatkaa. Kaksi mittaa verhoa ei olisi kovin hyvin peittänyt seinää, joten piti katsoa mitä muita vaihtoehtoja olisi. Tuo vaalea yksivärinen oli pakalla aivan saman väristä kuin brodeeratun verhon toinen raita. Kangas oli 3 m leveää, joten sitä tarvi ottaa vain yksi verhon mitta - toisaalta se piti halkaista ja päärmätä reunat.
Kankaat rönöttivät nojatuolissa varmaan kolme kuukautta, enkä saanut tartuttua toimeen. Uudenvuoden päivänä päätin selättää kankaat ja laitoin olohuoneessa kaiken mahdollisen sivuun, pyyhin lattiat ja aloin konttia. 25 kertaa kävi mielessäni, miksi olin niin pihi, etten jättänyt verhoja ommeltavaksi. Urakka valmistui ja siippakin totesi, että oho kylläpä ilme muuttui. Pidän verhoista kovin, eikä kuva tee oikeutta niille.



Minulla on epämääräisiä keskeneräisiä neuleita jemmattuna sinne ja tänne ja puikot ja vaierit on aina loppu, kun tarvisin jotain tiettyä kokoa. Kuvan mukainen neule oli jäänyt pääntiekaarrokkeeseen, kun halusin siitä avaramman, mutta sitten oli kai aivot menneet solmuun. Oli kyllä joku ajatus, miten jatkaa, mutta nyt en enää halunnutkaan tuollaista puseroa. Siispä vapautin 2 x 3,75 mm:n puikot ja 2 vaijeria ja aloin keriä. Ajatuksen poikanen langalle on jo uudesta projektista, mutta ensin niitä muitakin puikkoja pitää vapauttaa :)

Voihan kantapää

EDIT: Olin ladannut kuvat vahingossa slide show -muodossa Flickristä, kun siihen oli tullut jokin uusi täppä :)



Sain siipalta nämä kirjat joululahjaksi. En ole vielä ehtinyt syvällisesti perehtyä Amy Herzogin kirjaan. Täytyy ilmeisesti aloittaa kuvaamalla ja mittaamalla "torso" ja ihmetellä, minkä mallinen neule parhaiten sopii meikäläiselle.
Vuonna 2013 sain kulutettua noin 2,6 km lankaa yhteensä 6,9 km. Langoista valmistui 13 pari sukkia, 4 huivia, villatakki ja bolero. aika vaatimaton saavutus, kun mielestäni koko ajan on jokin kudin kädessä.
Yleensä en tee uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna lupasin itselleni vapauttaa puikkoja keskeneräisistä töistä. Minulla on krooninen pula 3,5 - 4 mm:n puikoista ja vaijereista, vaikka minulla on niitä mielestäni kohtuullinen määrä. Varastossa on lankoja noin 12 kg, joten niistäkin syntyy aika paljon neuleita ennen kuin on tarvetta ostaa uutta lankaa.



Olimme 2011 joulumarkkinoilla Düsseldorfissa ja ostin sieltä Regian Conserto color -sukkalankaa. Aloin joskus viime vuoden puolella kutoa siipalle sukkia. Joulusukkien valmistumisen jälkeen, otin nämä työn alle. Ensimmäinen sukka oli valmis ja toinen oli kantapäässä, mutta kantapäistä tuli erilaiset.



Tein toisen sukan valmiiksi ja purin ensimmäisen kantapäähän asti. Siippa lohdutti, että tuo on taloudellista kutomista, ei kulu paljon lankoja, mutta voi viettää aikaa rakkaan harrastuksen parissa. Itse en kyllä ollut ihan samaa mieltä.
Malli on Vice Versa, lankaa kului 74 g. Tällaiset olen kutonut kerran aiemminkin veljelleni synttärilahjaksi.



Varren yläpäässä oli vähän vaihtelua; helmineuleraitoja ja erilailla rytmitettyjä nurjia ja kierrettyjä oikeita. Kesken neulomisen 2,5 mm:n puisen knitpro-puikosta katkesi pää ilman ennakkovaroitusta. Ilmeisesti oli saanut jossain vaiheessa viikottaisten muuttojemme aikana siipeensä ja tuli tiensä päähän. Täytyy näköjään olla huolellisempi, mihin puikot jättää ja miten ne pakkaa.



Kun sukat oli valmiit, tutkailin vielä kerran ohjetta ja totesin, että ensimmäinen kantapää olisi lopulta ollutkin se oikea. En enää alkanut purkamaan, mutta näyttää se tämäkin kantapää istuvan siipan jalkaan.